Noniin, sovitaanpa että on bloggailukesäloma pidetty ja yritetään palata edes edelliseen päivittelytiheyteen. :)

Näin kauan kun on mennyt edellisestä kirjoituksesta, on vaikea keksiä edes mistä aloittaisi. Elo Pinjan kanssa menee edelleen hienosti! Kommunikointi ja motoriset taidot kehittyvät kyllä melkoisen nopeasti. Ryömiminen sujuu nyt oikein hienosti (ainakin silloin kun vain on jotain tarpeeksi kiinnostavaa lähettyvillä, muutoin ei juuri kiinnosta ryömiä :) ), istuminen onnistuu jo vain vähin avustuksin (ei tosin itse istuma-asentoon nousu) ja kerran on noustu pinnasängyn laitoja vastaan itse seisomaan.


Asia mistä tyttö on oikein innostunut on kävelytuoli. Alkuun eteenpäin päästiin "loikkaamalla" tuolin kanssa eteenpäin, mutta nyt liikkuminen näyttää jo sujuvalta kävelyltä, ja voi kyllä, sen kanssa kerkeää nopeasti huoneiston päästä päähän. Repimään tavaroita alahyllyiltä. Tyhjäämään poltettavat-kasaa. Nyppäämään isin läppäristä laturin johdon irti huomaamatta. Ja niin edelleen. :D

Hyvin meni puoli vuotta täysin terveenä, ilman flunssan flunssaa tai korvatulehdusta! Vauvarokko iski tuossa 6kk jälkeen. Muutaman päivän piti korkeaa kuumetta ja tyttö oli unisempi kuin yleensä. Ohi meni kuitenkin nopeaan, eikä sen jälkeen ollakaan taas sairasteltu. Alla kuva miltä neiti näyttää, kun ruumiinlämpö on 39 astetta. :) Näppylät ilmaantuivat sitten jälkeenpäin.



Ensimmäinen yökyläily on takana, ja hyvin sekin meni. Tyttö oli ollut mummolassa oma iloinen itsensä ja myös nukkunut. Vanhemmat eivät ehkä niinkään hyvin, ikävä oli kova koko yön. Eipä taida tarvita ihan heti uudestaan kokeilla. :)

Siinäpä nyt ainakin kohokohdat, kirjoittelen lisää kun taas muistan jotain ratkaisevaa :D

Ei mulla nyt oikeestaan mitään asiaa ole...



...joten tämä on nyt vähän vain ikäänkuin kuvapäivitys.

Pinja on kyllä hämmentävän iloinen tyttö. Mitä enemmän päiviä on Pinkulla takana, sitä enemmän tuntuu hymyä tulevan! Vierastaminen on nyt myös alkanut vähentyä, vieraassa seurassa -- jopa vieraassa sylissä ei enää mene suupielet alaspäin! Välillä leiskautetaan sieltäkin hymyjä! Varsinaista naurua ei ole tyttö vielä oppinut, vaan nauraminen jää yksittäiselle "HEE!"- asteelle.



Muutoin tyttö kasvaa ja oppii ihan odotetulla tavalla. Kasvaa käyrillä, oppi kääntymään, miltei keksinyt ryömimisen jne. :) Itse olen vähentänyt netissäoloa, josta syystä blogi jäänyt hieman nyt heitteille, jatkan kuitenkin päivittelyä silloin aina kun muistan!



Imetys on jäänyt nyt vähemmälle, kun alkoi tuntumaan että maito ei enään yksistään riitä. Aloitettiin siis päivisin korvikkeet, vellit ja soseiden maistelu. Vähäisetkin kiukuttelut väsymyskiukkua lukuunottamatta katosivat! Yösyöttö tapahtuu edelleen rintamaidolla, yöaikaan kun tuo on tuntunut riittävän hyvin.



4kk neuvolan mukaiset "tämänhetkiset" arvot seuraavat: Paino 5720 grammaa, pituus 60,4cm, päänympärys 41,1cm. Kaikki normaalia! Ensi viikolla tulossa 5kk neuvola, jossa annetaan taas injektiorokote. Yäk.

Pitkän aikavälin toimintaa.


Nyt kyllä on edellisen kirjoituksen ja tämän kirjoituksen välillä suorastaan kohtuuton väli. Anteeksi jälleen tästä! Tekosyynä tarjoan sellaista, että tässä välillä ei nyt ole mitään kovin järisyttävää tapahtunut. Ainakaan mitään sellaista mistä kunnollisen tekstinpätkän kirjoittaisi. Pinja hymyilee, nauraa, itkee, nukkuu syö. Arki rullaa omalla painollaan, vallan hienosti!

On todella mielenkiintoista nähdä, miten pinjan kognitiiviset kyvyt kasvavat koko ajan. Joka päivä saa myös hämmästyä siitä, miten nopeasti se tapahtuu! Pinja alkaa olemaan jo tietoinen muista ihmisistä, ja muuttaa käyttäytymistään sen mukaan missä seurassa ollaan. Vanhempien kesken Pinkku uskaltaa näyttää koko tunteidensa skaalan; turhautumisraivokiukusta nauruun. Tyttö osaa myös nyt vuorovaikutteista kommunikointia. Jos häntä katsoo silmiin ja puhuu, usein suu aukeaa ja kuuluu "äääääääyyyyyyäääääääääääääääääääää!". Tällaista juttelua harrastetaan sitten muutamia minuutteja putkeen, riippuen miten paljon asiaa neidillä on. :) Olen yrittänyt saada tästä juttelusta pientä videonpätkää, mutta kaikessa elektronisessa on jotain kiinnostavaa tai pelottavaa. Kamera kun tuodaan lähettyville, unohtuu kaikki! Itkut, jutut, hymyt--kaikki.

Mahanpurut on meillä nyt jo pääosin ohi. Tyttö on kaikenkaikkiaan ollut parin viime viikon aikaan paremmalla tuulella, eikä itkuja oikein aiheuta enää muut kuin tylsyys ja väsymys. Nyt ollaan päästy aika hyvin kiinni päiväunirytmiin. Pinkulle on alkanut maistumaan muutamatkin päikkärit pitkin päivää. Yleensä unta otetaan noin 1-1,5h kerrallaan, parin tunnin välein. Yöuniin ei tämä unen lisäys ole vaikuttanut juuri lainkaan. Neiti nukkuu yöt edelleen rauhallisesti, heräten kerran tai kahdesti yössä syömään. Yhä useammin ei herää yöllä ollenkaan!

Tänään oli neuvola, jossa tuikkaistiin ensimmäinen yhdistelmärokote. Tyttö huuti kuin syötävä, ja kurlasi lopun aikaa suun kautta annettavalla rota-rokotteella. Nyt kun töistä tulin, on tyttö sitten rauhoittunut. Tyttö osaa neuvojan mukaan jo aivan selvästi vierastaa. Hoitopöydällä liikkuminen näyttää jo kuulemma siltä, että saattaa lähiaikoina jo lähteä ryömimään tai konttaamaan. Painoa nyt 4950 grammaa, pituutta 59,8 senttiä.

 "Jäntevä tyttö.
Pituutta tullut hyvin, painoa vähemmän.
Hienosti seuraat lelua.
Motoriikka ikätasoista.
Atooppista ihottumaa vartalolla->perusrasvaa.
Lonkat ja aukile norm.
Aloitettu rokotukset josta suutuit."


"Isyys on ahdistavaa" @Iltalehti.

Tuossa kiintoisa, muutaman päivän vanha artikkeli. En ostanut lehteä, jossa koko juttu oli, joten seuraavat ihmettelyni perustuu ainoastaan tuohon netissä julkaistuun pätkään. Myönnettäköön heti nyt alkuun että en väitäkään olevani asiantuntija isyydessä, olenhan ollut isänä vasta kolme kuukautta. En myöskään pidä oleellisena sitä, että jutun henkilö on tullut isäksi vasten tahtoaan, kuitenkin puhutaan isyydestä yleensä. Esitän vain omat tämänhetkiset mielipiteeni ja näkökulmani isyyden vaikeudesta. Seuraavat lainaukset on otettu suoraan tuolta kyseiseltä sivustolta.

Mikko ei missään nimessä halunnut pilata elämäänsä tulemalla isäksi.

Pilata? Siis miten ihmeessä isäksi tulo pilaa elämän? Tottahan se on että lapsen tulo tuo lisää vastuuta. Ajatuksiin pitää mahtua myös joku muu kuin itse, ja muutkin kuin omat nautinnot. Ihan tuosta vaan ei enään lähdetä kaupungille vetelemään perseitä olalle, mutta jos se on se elämä joka menee pilalle, niin onko siinä silloin paljoa menetetty? Vai onko kyse jostakin muusta, esim. "omasta ajasta"? Kyllä minulla ainakin on mielestäni aivan riittävästi omaa aikaa. Ehdin kyllä harrastamaan valokuvaamista, videopelejä, akvaariota ja chilinkasvatusta työssäkäynnin ja Pinjan kanssa touhuamisen ohessa. 

Mikko kokee yhteiskunnan painostavan isiä täydelliseen isyyteen, johon vain harva kykenee. Pitäisi laulaa, leikkiä ja olla luova sekä kuskata lasta harrastuksiin.

Kukaan ei ole painostanut eikä pakottanut minua mihinkään. Haluan olla niin hyvä isä kuin pystyn. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, eikä kukaan niin oleta. Itse näkisin tämän lähinnä siten, että saa laulaa, leikkiä ja olla luova sekä kuskata lasta harrastuksiin.

Työpäivän jälkeen alkaa kotona toinen työpäivä. Isyydestä tehdään kaikilla vaatimuksilla pakkoa ja ahdistavaa, puuskahtaa Mikko.

Jos lasten kanssa leikkimisen, laulamisen, luovuuden ja harrastuksiin kuskaamisen ottaa työnä, siitä varmasti tulee työtä. Minä en osaa ajatella yhteyttä kyseisten aktiviteettien ja työn välillä. Kyllä, välillä kun töistä tulee, on tyttö pahalla päällä. En minä silti Pinjan lohduttamista, Pinkun kanssa juttelua, leikkimistä ja viihdyttämistä osaa työnä ajatella. Eikä se minua ole töiden lailla rasittanut. Isyydestä vain annetaan kummallisen negatiivinen kuva ja kuvitellaan liikoja, puuskahtaa Stiku.

Rutiinit rautaiset.


Tämän viikon aikaan on tullut selväksi, kuinka tärkeää vauvalle on tuttu rutiini. Selvät, johdonmukaiset tapahtumat, joidenka mukaan päivän voi selkeästi rytmittää.

Olemme pistäneet jo aikaisemminkin merkille, että viikonloppuisin Pinkku tuntuu saavan enemmän raivareita kuin viikolla. Viikolla päivän rytmi on melko selkeä;

05:40, Isi herää ja lähtee töihin, äiti ja Pinja herää jos on herätäkseen. Useimmiten ei. :)

~08:00 Äiti ja Pinja herää.

10:00-15:00 Äiti ja Pinja joko kotosalla tai mummolassa. Pinkku nukkuu päikkäreitä autossa ja/tai kaupassa.

16:00 Isi takaisin kotiin. Kahvi porisemaan, seurustelua Pinkun kanssa.

20:00 Suihkuun, sänkyyn ja sängyssä katsellaan vielä tv-sarjoja, leffoja tai luetaan kirjaa siihen asti että Pinkku simahtaa. Yleensä simahtaa melko nopeasti sänkyyn menon jälkeen.

22:00 Valot pois, Pinkku yleensä jo vahvasti taju kankaalla tässä vaiheessa.

Siinä karkeasti meidän arkirytmi. Viikonloppuisin rytmi muuttuu melkolailla, ja etenkin jos ei lähdetä autolla minnekään, Pinjan päiväunet meinaa jäädä väliin. Silloin on tiedossa kiukkuinen tyttö. En siis sano, että päikkärit jätetään tarkoituksella välistä. Arkirutiinin muututtua Pinja tuntuu hukkaavan kokonaan ajantajunsa eikä tiedä milloin pitäisi mitäkin tehdä. Nukuttamiseen ei tunnu auttavan mikään, ei isin syli, äidin syli, sitteri, mahallaan olo, selällään olo, tuuditus, ei sitten niin mikään. Korkeintaan kymmenen minuutin torkkuja kerrallaan ottaa, ja sen jälkeen herää vain entistä kiukkuisempana. Ja voitte vain kuvitella miten kiukkuinen tyttö meillä on sitten illalla, ETENKIN jos missataan tuo 20:00 sänkyynmeno. :D Tyttö vain ei yksinkertaisesti kykene rauhoittumaan riittävästi missään muualla kuin makkarissa, olkkarin sohva ja pinnis ei vain yksinkertaisesti riitä. Toisinsanoen, rutiinit ovat siis rautaa tämän tytön kanssa.

Tutti on ollut asia, joka ei meidän tytölle tähän asti ole kelvannut. Silikoninpala on sylkäisty samantien pois suusta kun sen sinne asettaa. Sitä sitten ollaan vain ihmetelty, ja todettu että jos ei kelpaa niin ei kelpaa. Rauhoitusimeskelyyn on kelvannut vain isin tai äidin pikkusormi. Sitä ollaankin sitten imuuteltu posket lommolla, sormi punaisena. Aloin sitten miettimään, että miksi sormi kelpaa mutta tuo silikonilätkä ei. Mitä eroa sormella ja tuolla pehmeällä lätkällä on? Tulin sellaiseen lopputulokseen, että

1.Maku. Sormen ja tutin välillä on varmasti jonkinlainen makuero. Koko päivän tasoitteessa muhinut sormi maistuu varmasti erilaiselta kuin silikoni, mutta uskoisin, että ei se tasoite ja rakennuspöly niin hyvältä voi maistua. Josta pääsinkin sitten seuraavaan ajatukseen;

2.Lämpötila. Sormi on lämmin, silikoni ei. Vauva kun tottuu, että miltei kaikki mitä suuhun työnnetään on noin 37 asteista. Oli se sitten tissi tai pullo, on se todennäköisesti lämmitetty suunnilleen tuohon 37 asteeseen. Tutin silikoni jäänee huoneenlämpötilaan.

Siltä istumalta kaivoin hylätyn tutin muksuhuoneesta, käytin lämpöisen veden alla niin kauan että imuosa tuntui lämpöiseltä ja törkkäsin suuhun. BINGO! Tyttö iski aiemmin yököttävään silikonilätkään kiinni kaikin voimin, ja rauhoittava vaikutus oli sama kuin tuolla maagisella pikkusormella. Sen jälkeen kun se kerran onnistui, on tutti kelvannut! Eipähän tullut niitäkään aivan turhaan ostettua. :)

Päivänsäde ja isukki


Mikäs sen hienompaa kuin herätä aurinkoiseen pakkaspäivään meidän pienen päivänsäteen "KVÄ!"-huudahdukseen ja perään läiskähtää todella häikäisevä hymy! Ja hymyissä ei olla meillä viimeaikoina säästelty. Muutama iloinen korkealta täräytetty moi -- hymy. Lasken Pinuskin hoitopöydälle vaipanvaihtoon -- hymy. Kylpyaika! -- hymy! Ja useimmiten kotiin töistä tullessa minua on vastassa kaksi hymynaamaa. :) Kaikki asiat ei tietenkään pientä päivänsädettä jaksa kuitenkaan hymyilyttää. Ulkovaatteet taitavat olla neidin mielestä karmeat, niitä kun ei tahdo päälle saada ilman huutoa. :) Pinuskin oma tahto on myös alkanut jo nousta. Pieniä rintaraivareita ilmaantuu sillointällöin, kun maitoa tulee kerralla liikaa, liian vähän, liian hitaasti, liian nopeasti, väärästä suunnasta, eri suunnasta, väärästä kurkusta yms. Muuten imetys meillä menee hyvin, korvikkeelle ei ole ollut tarvetta.

Isäksi tulo on kyllä ihmeellinen asia. Mies, joka ei aikaisemmin ole osannut lässyttää edes kissalle, saatika sitten vauvoille, löytää itsensä lässyttämästä mukulalleen vaimon virnuillessa vieressä. Pinja-nimestä väännetyt ja johdetut lorut, laulut ja hokemat kumpuaa suoraan sydämestä ohittaen aivojen "kuulostaako tämä fiksulta?"-keskuksen. Pin-pin-pin-pinjamiini! 

2kk neuvolassa ja lääkärissä kaikki hyvin. Paino 4590 grammaa, pituus 55,3 senttiä. (Synt. pain./pit. 3215 / 48) Rota ykkönen annettiin myös tässä, pieniä vatsanväänteitä (ehkä) oli, mutta ei sen kummempia.

"Virkeä vauva.
Aukile tavallinen. Iho ja suu siistit. Sydämestä ja keuhkoista normaalit äänet.
Varhaisheijasteet normaalit. Vatsa normaali.
Nivuspulssit ja lonkat paikoillaan. Rintamaidolla kasvaa hyvin"


No eipähän sitä töissäkään niin väsynyt ole, kuin oli odottanut. Moneen yöhön en ole edes herännyt yösyöttöihin, sillä tämä tapahtuma on muuttunut nopeaksi ja hiljaiseksi. Pinkku on myös pidentänyt syömisväliään öisin. Arkiöinä ei välttämättä syö kertaakaan 22.00-05.30 välillä vaan nukkuu yhtä kauan kuin minäkin. Ja sen jälkeen jää vielä äidin kanssa nukkumaan kun minä lähden. :)


Haluaako joku adoptoida puoliksi itämaisen kissan? Meidän elukoista ainut joka on alkanut osoittaa mieltään Pinjan tulosta taloon. Tai itseasiassa en ole aivan varma että johtuuko tämä Pinjasta, vai siitä, että pidetään nykyään makkarin ovea kiinni. Kaksi kertaa jo käynyt niin, että mirri on livahtanut ovenraosta makkariin, ja kussut sänkyyn. Ensimmäisellä kerralla pissat ja papanat tasaisesti ympäri sänkyä ja vauvanpesään, mutta toisella kerralla ainoastaan minun puolelle sänkyä. Kuulostaisi mustasukkaisuudelta, tai valtataistelulta Pinjan ja kissan välillä, kun vauvan haju piti yrittää peittää? Mutta toisaalta taas, kaiken muun on jättänyt rauhaan. Turvakaukalo, sitteri, vaunut -- kaikki on jätetty rauhaan vaikka haju löytyy varmasti niistäkin. Onko lukijoiden keskuudessa kokeneita kissaihmisiä, jotka osaisivat sanoa paremmin, tai neuvoa miten tuosta episodista pääsisi eroon? ei tuota kissaa kyllä halua poiskaan antaa, mutta kyllähän tällainen kysyy jo pitkää pinnaa pyykätä untuvapeittoja ja petauspatjoja näin ihan muutenvain. :)


**Lisäys!

Ainiin, siitä Pampersin kampanjasta! Isyystarinan kautta lähti Joulukuun aikaan siis 48 lahjoitusta. Kiitos kaikille klikanneille!

Nimiäiset yms.


Nimiäiset ohi. Huh!

Ollaan tosiaan niin huonoja juhlijoita ja juhlien järjestäjiä, että meille nuo juhlat olivat jo melkoinen suoritus. Kahdessa erässä pidettiin, lauantaina Nannan suvulle, sunnuntaina minun. Kummassakin tilaisuudessa oli noin 10 osallistujaa. Mitään varsinaista nimiäisten kaavaa ei keksitty, niin nuo "juhlat" muotoutuivat lähinnä kahvitustilaisuudeksi, jossa pienen puheen lopuksi julkistettiin nimi. Eipä mitään kummempia kommentteja nimestä tullut, eli kaipa se silloin oli ihan fiksu. :)

Elo tytön kanssa on edelleen helpohkoa. Mitäpä tässä, kun tyttö on rauhallinen. Ei ole koliikki iskenyt, ei väännä D-tipat mahaa, ja yösyöttöjä on useimmiten kerran yössä. Jonkinlaisesta rytmistä alkaa tyttö saamaan kiinni, aamuisin töissäollessani kuulemma valvoo, nukkuu puolen päivän aikaan ja on hereillä kun tulen kotiin. Sitten valvotaankin miltei meidän nukkuma-aikaan asti. (noin yhdentoista maissa) Ja eipä tämä vuorokausirytmi vielä ainakaan töissäollessa ole tuntunut, on sitä väsyneenpänäkin töissä tullut oltua. :) Tosin minulla asiaa helpottaa säännöllinen, 7:00-15:30 työaika, kuuleman mukaan vuorotyöt onkin sitten asia erikseen. 

Ja onnellisia vanhempia on tyttö alkanut ilahduttamaan pienillä hymyillä! Eipä tarvitse kauaa enää tytölle lässyttää ja hymyillä, niin alkaa suupielet rullautumaan ylöspäin! Aivan ihana! Kyse taitaa kyllä tässä vaiheessa olla ihan vain mekaanisesta ilmeiden matkimisesta, mutta kyllä se silti saa luotua sisälle lämpöisen, iloisen tunteen! Noh, onhan se kommunikointia, vuorovaikutusta sekin. Ja suloista sellaista!


Loppuun pientä veisua:


Oi kultaisin, tää on kylmä maa

Et sydäntäs palelluttaa saa

Niin tahtoisin kanssas kulkea

Ja pahalta silmäs sulkea

Sun taivaalles laulan auringon

Sun kasvoilles kuutamon

Sun sydämes olkoon karttasi

Sun muistosi sun kotisi


Ylläoleva teksti on valikoiden otettu Chisun biisistä "Lähtö". Vapaa ja yksin on hieno levy. :) Teksti omistettu tyttärelleni, Pinja Amelielle.



Biisin voit kuunnella Spotifysta tällä linkillä:  Chisu – Lähtö.


Jos tällä mainostuksella saisin pitää tuon tekstinpätkän ilman lupaa. Jookos? Jos olet tekijänoikeuksien haltija, ja tunnet että tekstin esilläpito loukkaa tekijänoikeuksia, ota yhteyttä: isyystarina@gmail.com

Työelämän karvas kutsu.


Niin se vain nopeasti aika meni. Kylmä arki läpsähtää päin naamaa kuin kylmä, märkä rätti. Työmaat ne vain odottavat pientä maalaria, repien pois rakkaidensa luota. Tilannetta ei ainakaan helpota se, että työmaakin sattui löytymään tällä kertaa yli tunnin ajomatkan päästä. Työmaalla oltava viimeistään klo 7, joten herätys olisikin sitten jo ennen viittä. Mukulalla on ollut tapana nyt valvottaa puoleenyöhön (viime yönä yhteen) ja nukkua siitä eteenpäin melko hyvin, joten unta tuskin ensi yönä on turha paljoa toivoa. Mutta sellaista se on. Jostakin sitä rahaa on saatava, ja valokuva- ja akvaarioharrastus sitä ei paljoa talouden kirstuun tuo. Tervetuloa takaisin työelämään! :)

Sairaalan laskukin tulla tupsahti tuossa viikolla, jos jotakin sattuisi mietityttämään että kuinka paljon yö Jyväskylän keskussairaalan synnytysosastolla maksaa, niin voisin sen tänne kirjata. Koko lasku viideltä päivältä osasto viidellä kustansi meille 151 euroa. (Vähemmän kuin mitä odotin) Nopeasti laskemalla yksi päivä osastolla maksaa siis 30,2 euroa.

Ja sitten vauva-arkihavaintoja. Alkoholituotteiden ostaminen muksu mukana on kyllä jonkinlainen tabu. Tapanani on siis nauttia yksi olut per saunakerta, ja siinä se. Humalaan en ole itseäni juonut viimeiseen vuoteen. Ostin yhteensä 3 olutpulloa ja yhden siiderin muiden ostosten ohessa, vaimon kantaessa muksua. Ideana oli siis ettei tarvitse sitten käydä lähihuoltsikalta etsimässä lisää, jos useamman kerran viikossa meinaa saunoa. Kauhea jeesustelu alkoi S-ryhmän ulko-ovien edustalla. Eihän tässä nyt muuten sinällään mitään, mutta harmittaa, että kaikkien nuorten alkoholikäyttäytyminen leimataan samanlaiseksi, humalahakuiseksi hillumiseksi. Pääasiahan on toki, että itse tiedän että niin en käyttäydy. Terveiset vaan Laukaan S-marketin siveellisyyspartiolle! :) (jotka tuntuvat päivystävän kyseisessä marketissa joka kerralla kun satun siellä käymään?)

Tyttö on edelleen rauhallinen tapaus. Vähän vain on alkanut massu vaivata, sillä välillä (pari kertaa päivässä) huutaa kuin syötävä. Ei tosin kauaa kerrallaan, eli koliikkia tuskin on tulossa. Ja tyttö pieree kuin aikuinen, irstas mies. :D Onneksi isinkin syli rauhoittaa joka päivä enemmän, mutta kyllä se äiti ja äidin tissi on paras rauhoitusyhdistelmä! Tytön nimikin meni läpi maistraatin seulasta. Ei se ehkä sitten niin kummallinen ole. :) En tosin vielä uskalla täälläkään sitä paljastaa, sillä en tiedä että sattuuko joku tuttu lukemaan tätä blogia. Mutta kuun lopusta olisi tarkoitus pitää pakananimiäiset. Siinäpä se onkin sitten seuraava stressin aihe. Miten ne järjestäisi, kun ei ole valmista kirkollista kaavaa. Kaipa ihan tavallinen kahvitustilaisuus ja nimen julkistaminen sen asian ajaa.

Jos huomenna bongaat Viitasaarella silmät ristissä kulkevan maalarin, nosta kättä, se olen minä. :)

top