Mikäs sen hienompaa kuin herätä aurinkoiseen pakkaspäivään meidän pienen päivänsäteen "KVÄ!"-huudahdukseen ja perään läiskähtää todella häikäisevä hymy! Ja hymyissä ei olla meillä viimeaikoina säästelty. Muutama iloinen korkealta täräytetty moi -- hymy. Lasken Pinuskin hoitopöydälle vaipanvaihtoon -- hymy. Kylpyaika! -- hymy! Ja useimmiten kotiin töistä tullessa minua on vastassa kaksi hymynaamaa. :) Kaikki asiat ei tietenkään pientä päivänsädettä jaksa kuitenkaan hymyilyttää. Ulkovaatteet taitavat olla neidin mielestä karmeat, niitä kun ei tahdo päälle saada ilman huutoa. :) Pinuskin oma tahto on myös alkanut jo nousta. Pieniä rintaraivareita ilmaantuu sillointällöin, kun maitoa tulee kerralla liikaa, liian vähän, liian hitaasti, liian nopeasti, väärästä suunnasta, eri suunnasta, väärästä kurkusta yms. Muuten imetys meillä menee hyvin, korvikkeelle ei ole ollut tarvetta.

Isäksi tulo on kyllä ihmeellinen asia. Mies, joka ei aikaisemmin ole osannut lässyttää edes kissalle, saatika sitten vauvoille, löytää itsensä lässyttämästä mukulalleen vaimon virnuillessa vieressä. Pinja-nimestä väännetyt ja johdetut lorut, laulut ja hokemat kumpuaa suoraan sydämestä ohittaen aivojen "kuulostaako tämä fiksulta?"-keskuksen. Pin-pin-pin-pinjamiini! 

2kk neuvolassa ja lääkärissä kaikki hyvin. Paino 4590 grammaa, pituus 55,3 senttiä. (Synt. pain./pit. 3215 / 48) Rota ykkönen annettiin myös tässä, pieniä vatsanväänteitä (ehkä) oli, mutta ei sen kummempia.

"Virkeä vauva.
Aukile tavallinen. Iho ja suu siistit. Sydämestä ja keuhkoista normaalit äänet.
Varhaisheijasteet normaalit. Vatsa normaali.
Nivuspulssit ja lonkat paikoillaan. Rintamaidolla kasvaa hyvin"

No eipähän sitä töissäkään niin väsynyt ole, kuin oli odottanut. Moneen yöhön en ole edes herännyt yösyöttöihin, sillä tämä tapahtuma on muuttunut nopeaksi ja hiljaiseksi. Pinkku on myös pidentänyt syömisväliään öisin. Arkiöinä ei välttämättä syö kertaakaan 22.00-05.30 välillä vaan nukkuu yhtä kauan kuin minäkin. Ja sen jälkeen jää vielä äidin kanssa nukkumaan kun minä lähden. :)

Haluaako joku adoptoida puoliksi itämaisen kissan? Meidän elukoista ainut joka on alkanut osoittaa mieltään Pinjan tulosta taloon. Tai itseasiassa en ole aivan varma että johtuuko tämä Pinjasta, vai siitä, että pidetään nykyään makkarin ovea kiinni. Kaksi kertaa jo käynyt niin, että mirri on livahtanut ovenraosta makkariin, ja kussut sänkyyn. Ensimmäisellä kerralla pissat ja papanat tasaisesti ympäri sänkyä ja vauvanpesään, mutta toisella kerralla ainoastaan minun puolelle sänkyä. Kuulostaisi mustasukkaisuudelta, tai valtataistelulta Pinjan ja kissan välillä, kun vauvan haju piti yrittää peittää? Mutta toisaalta taas, kaiken muun on jättänyt rauhaan. Turvakaukalo, sitteri, vaunut -- kaikki on jätetty rauhaan vaikka haju löytyy varmasti niistäkin. Onko lukijoiden keskuudessa kokeneita kissaihmisiä, jotka osaisivat sanoa paremmin, tai neuvoa miten tuosta episodista pääsisi eroon? ei tuota kissaa kyllä halua poiskaan antaa, mutta kyllähän tällainen kysyy jo pitkää pinnaa pyykätä untuvapeittoja ja petauspatjoja näin ihan muutenvain. :)

**Lisäys!

Ainiin, siitä Pampersin kampanjasta! Isyystarinan kautta lähti Joulukuun aikaan siis 48 lahjoitusta. Kiitos kaikille klikanneille!