Tuli tuossa eilen käytyä sukulaistytön ristiäisissä. Siinä tuli sitten tilaisuus pitää kaksikuukautista ihmisenalkua sylissä. Hieman hermostuneena ojensin käteni kun minulle vauvaa tarjottiin, käyden päässäni läpi parasta mahdollista tapaa ottaa lapsi vastaan. Miten saa käden paikalleen tukevasti ja niin että myös tukee niskaa. Ja siinähän se sitten jo olikin sylissä, eikä ollut niin vaikeaa kuin mitä sitä ajatteli :) Viimeisin samankaltainen tilanne onkin ollut tuossa noin kymmenen vuotta sitten, eli ei ihan tuoreimmassa muistissa ollut. Pienen käärön hieman kikattaessa sylissä, silitellen pienenpieniä sormia ei voinut olla ajattelematta muuta kuin että pian jo on omakin tällainen! Nyt ei ainakaan malttaisi odottaa joulukuuhun!

Massun päältä olen jo ehkä tuntenut pieniä liikkeitä, ihan varma ei voi vieläkään kuitenkaan olla. Edelleen kuulemma kuitenkin hyvin aktiivinen tuo meidän pallero!

Taas näköjään ehtinyt kuukausi vierähtää edellisestä kirjoituksesta. Päivitetäänpäs taas hieman viimehetkien kuulumiset!

Palleron urheilut alkavat jo tuntua kuulemma hyvin, ulospäin tosin ei vielä ole tuntunut, joten itse en ole vielä tätä ihmettä kokenut. Innokkaasti odotan kyllä, ja yritänkin tiuhaan tunnustella mutta eipä ole sattunut tuntumaan. Dopplerilla löytyy sydänäänet nykyään todella nopeasti, usein ei tosin olla nyt dopplailtu, ihan vain varmuuden vuoksi. Neuvolassakin tässä välissä ollaan käyty, kaikki edelleen normaalia! :)

Pesänrakennusviettikin on aktiivinen, joten projekti lastenhuonekin on edennyt. tapetit on nyt vaihdettu ja tavaroita aseteltu siten että ovat vain käyttöä odottamassa.

Herranjee, puoliväli raskaudessa jo ohitettu. Aika on mennyt todella nopeasti, kohtahan sitä jo on lapsi maailmassa! "Sopivasti" myös lomautus uhkaa tuossa lasketun ajan tienoilla, joka on sinällään ihan hyväkin siinä mielessä että pystyisin olemaan kauemmin kotona täyspäiväisesti kuin pelkän isyysloman ajan! Ja todellakin haluan olla, haluan olla mahdollisimman paljon mukana lapseni elämässä jo alusta asti. 

Siinäpähän nyt pääpiirteissään viimeisimmät tapahtumat. Harmi ettei tunnu olevan enempää kirjoitettavaa useammin, ettei tulisi näin isoa väliä kirjoitusten välillä. Yritän kuitenkin pysyä blogin aiheessa melko tiukasti, jos isyysblogia pitää niin tuskin kukaan haluaa lukea siitä miten minäkin päivänä töissä meni. :) Pitäisi melkein värvätä joku toinen samassa tilanteessa oleva tuleva isä kirjoittelemaan tänne, niin olisi enemmän sisältöä..