Tuli tuossa eilen käytyä sukulaistytön ristiäisissä. Siinä tuli sitten tilaisuus pitää kaksikuukautista ihmisenalkua sylissä. Hieman hermostuneena ojensin käteni kun minulle vauvaa tarjottiin, käyden päässäni läpi parasta mahdollista tapaa ottaa lapsi vastaan. Miten saa käden paikalleen tukevasti ja niin että myös tukee niskaa. Ja siinähän se sitten jo olikin sylissä, eikä ollut niin vaikeaa kuin mitä sitä ajatteli :) Viimeisin samankaltainen tilanne onkin ollut tuossa noin kymmenen vuotta sitten, eli ei ihan tuoreimmassa muistissa ollut. Pienen käärön hieman kikattaessa sylissä, silitellen pienenpieniä sormia ei voinut olla ajattelematta muuta kuin että pian jo on omakin tällainen! Nyt ei ainakaan malttaisi odottaa joulukuuhun!

Massun päältä olen jo ehkä tuntenut pieniä liikkeitä, ihan varma ei voi vieläkään kuitenkaan olla. Edelleen kuulemma kuitenkin hyvin aktiivinen tuo meidän pallero!