Eilen suoritettiin tutkimus Jyväskylän Mehiläisessä. Tutkimuksen suorittaja oli varsin pätevän oloinen ja ystävällinen. Tutkimus kesti puolisen tuntia, jonka aikana käytiin läpi sikiön rakenteet. Tulokseksi kirjattiin seuraavaa:

Yksi vilkkaasti liikkuva sikiö raivotarjonnassa, mitat vastaa aikaa, kallo säännöllinen, keskiviiva näkyy ja normaalit aivokammiot. BM 4 cm , vastaa 18+0 ja la 16.12.2009.
Selkäranka ehyt koko matkalta, vatsapeitteet ehyet, sydän 4 lokerokuva, mahalaukku näkyy.
Kaikki raajat on. Lapsivettä normaalisti ja istukka on takaeinässä eikä ulotu alas kohdun suulle.
Normaali raskaus ja neuvolaseuranta.

Eli toisinsanoen, kaikki normaalisti ja ok! Kuvia saatiin melko liuta, ja hintaa tälle toimenpiteelle yksityisellä tuli ~160e. Tuon puolen tunnin aikana tunnekirjo vaihteli jännittyneisyydestä lämpimään onnentunteeseen. Pallero todellakin on vilkas! Lääkärillä meinasi olla vaikeuksia saada mitattua pituuksia tietyistä kohdista kun koko ajan oltiin menossa joka suuntaan! Taitaa olla melko aktiivinen yksilö tulossa :) Sukupuoli ei sitten vielä selvinnyt, kun ei ollut sopivansuuntaisesti laitteeseen nähden, pysyköön siis mysteerinä vielä!

Alkaapi pikkuhiljaa tavaroita lasta varten löytyä. Hyvä pikkuhiljaa ostella kaikki oleelliset niin ei tarvitse kerralla sitten kiireessä rahdata kaikkea. Lasten-/lastenhoitohuoneessa on siis nyt hoitotaso, hoitotason pehmuste, amme, pinnasänky ja lipasto jossa kaikki tähän mennessä kerääntyneet vaatteet. Ja nuo karmivat tapetit..

Nyt sitä on varmaankin alkanut kunnolla miettimään sitä, että millainen isän kuuluu olla. Miten minä voin olla hyvä isä? Tuo kysymys onkin lähinnä ainut mitä tulee murehdittua. Ja sitä että osaanko oikeasti hoitaa lasta oikealla tavalla, näyttää oikeaa esimerkkiä ja ennen kaikkea; Olla oikeasti läsnä. Viimeisimmästä en nyt ole niin huolissani, sillä työni ei ole niin aikaa vievää, että olisin aamusta yöhön poissa. Haluan oikeasti viettää sitten aikaa lasteni kanssa! 

Paras neuvo mitä tähän olen tähän asti kuullut, on se että kukaan ei ole ikinä varsinaisesti valmis lasten tuloon, vaan siihen kasvaa raskauden, ja viimeistään, syntymän jälkeen. Eiköhän ne siellä sairaalassa ja neuvolassa neuvo, miten lasta oikeaoppisesti hoidetaan! Onhan sitä hyvin moni muukin sen oppinut, omat vanhemmat mukaanlukien. Ei tässä yksin uppoavassa laivassa olla, eikä se laivakaan oikeasti minnekään uppoamassa ole, enkä minä lapsen tuloa pelkää! :)

Tässä pari kuvaa tuosta huoneesta tämänhetkisessä kuosissa, eli pinnasängyn ennen- ja jälkeen kuvat. Mutta näkyypähän vähän huonetta. Myös hoitotaso ja amme tuossa reunoilla. :)

Saatiin tälle aamulle nopea aika, koska suurin osa neuvolan työntekijöistä jää tämän päivän jälkeen lomalle.

Maalarin kesä on työkiirettä täynnä, työnantaja ei oikein malta antaa olla poissa töistä joten en päässyt mukaan. Harmittaa. Mutta uutiset sentään olivat todella hyvät!

Veri- ja virtsakokeiden tulokset oli tulleet, ja kaikki oli niinkuin pitääkin, ei merkkejä raskausdiabeteksestä, bakteeriviljelmä negatiivinen ja muutenkin kaikki kuosissa! Sydänäänet neuvoja löyti saman tien kun anturan massuun mäjäytti, sykkeen mitattiin olevan 140. Jopa niin riehakkaaksi pallero ryhtyi että potkaisi anturia! Hemoglobiinikin noussut varsin terveeseen lukemaan 137.

Tällä viikolla myös ensimmäisiä aavistuksia liikkeiden tuntemuksista havaittu, ehkä! Se rakenneultrakin tuli varattua, ja on 15.7 :) Hmm, eipä kait sitten muuta raportoitavaa!