Niin se vain aika liitää, ja syntymän hetki lähenee. Ja kyllä sen huomaa! Viime aikoina vauva onkin ollut mielessä miltei taukoamatta! Työpäivät kiitävät nopeasti suunnitellen tulevaa, mitä tapahtuu syntymän jälkeen, mitä sen aikana ja mitä vielä sitä ennen. Töissäkäynti tuntuu nykyään muutenkin mielekkäämmältä kun nyt on jokin syy, päämäärä, jonka takia siellä käy. Eihän sitä tietenkään ilman mitään syytä töissä kukaan käy, mutta tuntuu että nyt kaikki mitä tekee on paljon mielekkäämpää! 

Asia joka eniten tällä hetkellä mietityttää, on se että mitä minun on sitten tehtävä kun lähtö koittaa. Toki suurimmat toimintasuunnitelmat on jo sovittu, aina sairaalan pihaan asti. Mutta se sairaalan piha onkin sitten hämärän peitossa. Minne pitää ajaa, minne auto sitten jättää, (jos en sitten satu olemaan vähääkään kauempana töissä, että omalla autolla ylipäätään päästään) minne sen jälkeen mennä, kenelle puhua, mitämitämitä?! Neuvolammekaan ei järjestä minkäänlaisia tutustumistilaisuuksia tai valmennuksia sairaalalle. Onneksi Jyväskylän keskussairaala kuulemma järjestää lauantaisin tilaisuuksia joissa saa omatoimisesti käydä tutustumassa tiloihin. Kuulemma? Pystyykö joku vahvistamaan? :) Mutta eiköhän se siitä, kun käy vähän ihmettelemässä paikkoja. Toinen asia on se, että osataanko lähteä ajoissa. 

Ja maha se vaan kasvaa. Molemmilla!
Olen huomannut että miltei samaa tahtia kun vaimon massu kasvaa, niin samoin se kasvaa itselläkin! Erona vain se että näistä kiloista ei jää grammaakaan synnytyssaliin :) Onpa tainnut hieman ruokailutottumukset muuttua. Noh, sitten vain kovaa vaunulenkkiä, sillähän se lähtee! Mahasta puheenollen, palleron liikkeet tuntuvat nyt todella hyvin jo ulkopuolellekin! Kyllä saa isin käsi kyytiä kun iltaisin päällä pitää! Hassun tuntuista kyllä, fyysisesti ja henkisesti :) Siellä se meidän pieni myllertää!

Sokerirasituksenkin vaimo tuossa joku aika sitten kävi läpi. Tulos oli alle raja-arvon mutta silti neuvola laittoi kotiseurantaan. Kotona mitattuna taas ei kertaakaan ole mennyt lähellekään rajoja, tiedäppä sitten. Verisuonenkin puhkaisivat vaimolta rasituksessa. Sellainen reissu se, mutta kaikki siis edelleen hyvin!  

Osallistukaas nyt kuulkaa siihen vauvalottoon tuossa edellisessä postauksessa, tai lähetän lahjakortin suoraan maijulle :D