Noniin, ensimmäinen neuvolakerta siis takana!
Aika oli 8.30, ja täysin ajallaan päästiin. Odotustilassa odotti lisäksemme vain yksi tuleva äiti. Tässä vaiheessa päässä pyöri kauhukuvat ilkeistä neuvolatyöntekijöistä, jotka ainoastaan mulkoilevat mukana olevaa miestä kulmat kurtussa, ja suhtautuvat epäilevästi ylipäätään kaikkiin miehiin. Meidän tilanteessamme asia oli täysin eri! Neuvoja oli hyvinkin positiivinen ihminen, ja ilahtui siitä että olimme yhdessä matkassa, ja että tiesimme jo ennalta hyvinkin paljon asioita raskauteen liittyen (yltyi jopa kehumaan, että olisivatpa kaikki tulevat äidit tuollaisia!). Tästä kiitos keskustelufoorumi nuoretaidit.fi:lle josta vaimoni on saanut paljon informaatiota irti, ja kertonut minulle!
Tapaaminen aloitettiin päivittämällä tiedot ajan tasalle. Ainoat muutokset olivat itseni merkitseminen lähiomaiseksi anoppini sijaan ja parisuhdestatuksemme nostaminen luokkaan avioliitto, muut tiedot löytyivät.
Seuraavaksi kävimme hieman keskustelua yleisistä asioista raskauteen liittyen, kuten vaimoni tuntemuksista (pahoinvoinnista yms), jotka kaikki todettiin täysin normaaleiksi raskauden alkuvaiheessa. Tämän jälkeen alkoi papereiden täyttely, neuvojan kysellessä elämäntilanteesta ja elintavoista. Tupakointiin, alkoholin- ja huumeiden käyttöön kohdallamme (molempien osalta) merkittiin nollaa. Lopetimme molemmat tupakoinnin jo edellisvuoden alkusyksystä, ja alkoholiakin tullut viimeksi allekirjoittaneen puolesta nautittua uutenavuotena. Aktiivisen yrittämisen aikana ei kulunut tippaakaan, eikä ole kulunut nytkään eikä kulu! Minultakin siis kysyttiin ja merkittiin juurikin tuosta päihteiden käytöstä. Myös vaimoni pituus ja paino merkittiin neuvolakorttiin.
Aikaa tähän haastatteluun ja paperien täyttelyyn kului noin puoli tuntia. Yhdeksän maissa oli jäljellä enään verikokeen ottaminen. Tässä meillä oli ainut mutka tällä matkalla, neuvoja ei löytänyt vaimoni kädestä verisuonta, ja pyysikin, että mikäli mahdollista, niin kävisimme terveyskeskuksen laboratoriossa ottamassa näytteen ja tuomaan takaisin neuvolaan. Mielestäni tämä oli erittäin asianmukaista toimintaa, sillä vaimoani on kerran piikitelty oikein kunnolla verinäytteen otossa, kun näytteenottaja ei löytänyt suonta millään. Kummastakaan kädestä! Noh, menimme siis käväisemään labrassa, jossa näytteenottaja sai kertaheitolla pari putkiloa täyteen. Sitten eikun vain neuvolan kautta kotiin ihmettelemään näitä lappuja ja kirjasia mitä mukaan saimme!
Ultraäänitutkimusaikakin varattiin 7. päivälle toukokuuta. Jee, sitten näkee meidän pikku palleron!
Arvioiden mukaan olemme nyt raskausviikolla 7, ja laskettu aika alustavasti 9.12.2009!
Kaikki miehet vain rohkeasti neuvolaan mukaan! Itse pyrin olemaan mukana niin monessa paikassa kuin mahdollista. Mitä haittaakaan siitä on, yhdessä me raskaana olemme, vaikka nainen sitä lasta kantaakin!
