Tämän viikon aikaan on tullut selväksi, kuinka tärkeää vauvalle on tuttu rutiini. Selvät, johdonmukaiset tapahtumat, joidenka mukaan päivän voi selkeästi rytmittää.

Olemme pistäneet jo aikaisemminkin merkille, että viikonloppuisin Pinkku tuntuu saavan enemmän raivareita kuin viikolla. Viikolla päivän rytmi on melko selkeä;

05:40, Isi herää ja lähtee töihin, äiti ja Pinja herää jos on herätäkseen. Useimmiten ei. :)

~08:00 Äiti ja Pinja herää.

10:00-15:00 Äiti ja Pinja joko kotosalla tai mummolassa. Pinkku nukkuu päikkäreitä autossa ja/tai kaupassa.

16:00 Isi takaisin kotiin. Kahvi porisemaan, seurustelua Pinkun kanssa.

20:00 Suihkuun, sänkyyn ja sängyssä katsellaan vielä tv-sarjoja, leffoja tai luetaan kirjaa siihen asti että Pinkku simahtaa. Yleensä simahtaa melko nopeasti sänkyyn menon jälkeen.

22:00 Valot pois, Pinkku yleensä jo vahvasti taju kankaalla tässä vaiheessa.

Siinä karkeasti meidän arkirytmi. Viikonloppuisin rytmi muuttuu melkolailla, ja etenkin jos ei lähdetä autolla minnekään, Pinjan päiväunet meinaa jäädä väliin. Silloin on tiedossa kiukkuinen tyttö. En siis sano, että päikkärit jätetään tarkoituksella välistä. Arkirutiinin muututtua Pinja tuntuu hukkaavan kokonaan ajantajunsa eikä tiedä milloin pitäisi mitäkin tehdä. Nukuttamiseen ei tunnu auttavan mikään, ei isin syli, äidin syli, sitteri, mahallaan olo, selällään olo, tuuditus, ei sitten niin mikään. Korkeintaan kymmenen minuutin torkkuja kerrallaan ottaa, ja sen jälkeen herää vain entistä kiukkuisempana. Ja voitte vain kuvitella miten kiukkuinen tyttö meillä on sitten illalla, ETENKIN jos missataan tuo 20:00 sänkyynmeno. :D Tyttö vain ei yksinkertaisesti kykene rauhoittumaan riittävästi missään muualla kuin makkarissa, olkkarin sohva ja pinnis ei vain yksinkertaisesti riitä. Toisinsanoen, rutiinit ovat siis rautaa tämän tytön kanssa.

Tutti on ollut asia, joka ei meidän tytölle tähän asti ole kelvannut. Silikoninpala on sylkäisty samantien pois suusta kun sen sinne asettaa. Sitä sitten ollaan vain ihmetelty, ja todettu että jos ei kelpaa niin ei kelpaa. Rauhoitusimeskelyyn on kelvannut vain isin tai äidin pikkusormi. Sitä ollaankin sitten imuuteltu posket lommolla, sormi punaisena. Aloin sitten miettimään, että miksi sormi kelpaa mutta tuo silikonilätkä ei. Mitä eroa sormella ja tuolla pehmeällä lätkällä on? Tulin sellaiseen lopputulokseen, että

1.Maku. Sormen ja tutin välillä on varmasti jonkinlainen makuero. Koko päivän tasoitteessa muhinut sormi maistuu varmasti erilaiselta kuin silikoni, mutta uskoisin, että ei se tasoite ja rakennuspöly niin hyvältä voi maistua. Josta pääsinkin sitten seuraavaan ajatukseen;

2.Lämpötila. Sormi on lämmin, silikoni ei. Vauva kun tottuu, että miltei kaikki mitä suuhun työnnetään on noin 37 asteista. Oli se sitten tissi tai pullo, on se todennäköisesti lämmitetty suunnilleen tuohon 37 asteeseen. Tutin silikoni jäänee huoneenlämpötilaan.

Siltä istumalta kaivoin hylätyn tutin muksuhuoneesta, käytin lämpöisen veden alla niin kauan että imuosa tuntui lämpöiseltä ja törkkäsin suuhun. BINGO! Tyttö iski aiemmin yököttävään silikonilätkään kiinni kaikin voimin, ja rauhoittava vaikutus oli sama kuin tuolla maagisella pikkusormella. Sen jälkeen kun se kerran onnistui, on tutti kelvannut! Eipähän tullut niitäkään aivan turhaan ostettua. :)