Niin se vain nopeasti aika meni. Kylmä arki läpsähtää päin naamaa kuin kylmä, märkä rätti. Työmaat ne vain odottavat pientä maalaria, repien pois rakkaidensa luota. Tilannetta ei ainakaan helpota se, että työmaakin sattui löytymään tällä kertaa yli tunnin ajomatkan päästä. Työmaalla oltava viimeistään klo 7, joten herätys olisikin sitten jo ennen viittä. Mukulalla on ollut tapana nyt valvottaa puoleenyöhön (viime yönä yhteen) ja nukkua siitä eteenpäin melko hyvin, joten unta tuskin ensi yönä on turha paljoa toivoa. Mutta sellaista se on. Jostakin sitä rahaa on saatava, ja valokuva- ja akvaarioharrastus sitä ei paljoa talouden kirstuun tuo. Tervetuloa takaisin työelämään! :)

Sairaalan laskukin tulla tupsahti tuossa viikolla, jos jotakin sattuisi mietityttämään että kuinka paljon yö Jyväskylän keskussairaalan synnytysosastolla maksaa, niin voisin sen tänne kirjata. Koko lasku viideltä päivältä osasto viidellä kustansi meille 151 euroa. (Vähemmän kuin mitä odotin) Nopeasti laskemalla yksi päivä osastolla maksaa siis 30,2 euroa.

Ja sitten vauva-arkihavaintoja. Alkoholituotteiden ostaminen muksu mukana on kyllä jonkinlainen tabu. Tapanani on siis nauttia yksi olut per saunakerta, ja siinä se. Humalaan en ole itseäni juonut viimeiseen vuoteen. Ostin yhteensä 3 olutpulloa ja yhden siiderin muiden ostosten ohessa, vaimon kantaessa muksua. Ideana oli siis ettei tarvitse sitten käydä lähihuoltsikalta etsimässä lisää, jos useamman kerran viikossa meinaa saunoa. Kauhea jeesustelu alkoi S-ryhmän ulko-ovien edustalla. Eihän tässä nyt muuten sinällään mitään, mutta harmittaa, että kaikkien nuorten alkoholikäyttäytyminen leimataan samanlaiseksi, humalahakuiseksi hillumiseksi. Pääasiahan on toki, että itse tiedän että niin en käyttäydy. Terveiset vaan Laukaan S-marketin siveellisyyspartiolle! :) (jotka tuntuvat päivystävän kyseisessä marketissa joka kerralla kun satun siellä käymään?)

Tyttö on edelleen rauhallinen tapaus. Vähän vain on alkanut massu vaivata, sillä välillä (pari kertaa päivässä) huutaa kuin syötävä. Ei tosin kauaa kerrallaan, eli koliikkia tuskin on tulossa. Ja tyttö pieree kuin aikuinen, irstas mies. :D Onneksi isinkin syli rauhoittaa joka päivä enemmän, mutta kyllä se äiti ja äidin tissi on paras rauhoitusyhdistelmä! Tytön nimikin meni läpi maistraatin seulasta. Ei se ehkä sitten niin kummallinen ole. :) En tosin vielä uskalla täälläkään sitä paljastaa, sillä en tiedä että sattuuko joku tuttu lukemaan tätä blogia. Mutta kuun lopusta olisi tarkoitus pitää pakananimiäiset. Siinäpä se onkin sitten seuraava stressin aihe. Miten ne järjestäisi, kun ei ole valmista kirkollista kaavaa. Kaipa ihan tavallinen kahvitustilaisuus ja nimen julkistaminen sen asian ajaa.

Jos huomenna bongaat Viitasaarella silmät ristissä kulkevan maalarin, nosta kättä, se olen minä. :)