Tuntuu siltä että mitä lähemmäksi päästään, sitä kärsimättömämmäksi tulee. Päivät tuntuvat pitkiltä ja sitä vain odottaa että pian alkaisi jotain tapahtumaan. Toistaiseksi ei ole kuulunut juurikaan mitään synnytyksen alkamisesta. Vaimolla alkaa käveleminen tuottamaan vaikeuksia ja olo on muutenkin alkanut hankaloitua. (Viime viikkoihin asti siis ei ole raskaus hänelle juurikaan mitään ongelmia aiheuttanut) Lisäksi synnytyksen käynnistyksen toivomuksia vahvistaa toissaviikon neuvola jonka painoarvio oli noin 3400g. Painonnousu kun rakkaalla on keskimäärin 500-600g viikko. Että mahtanee olla kohta hyvänkokoinen pallero!

Neuvolassa myös välillä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Täällä on neuvolan tiloissa jaettu sikainfluenssarokotetta, ja neuvolaan päästyämme oli ulko-oville asti jonoa. Sitä tuli sitten kerättyä hieman epäileviä ja jopa vihaisia katseita kun yritimme lipua väkimassan läpi jonon kärkeen. Ei piikille siis vaan ihan neuvolaan joka oli piikitysoven lähellä. Noh, sitten huoneeseen päästyämme neuvolatäti oli ihmeissään että mitäs me täällä tehdään, (hän ei siis ollut meidän perusneuvoja vaan kaupungin toisen alueen neuvoja sijaisena) kun koneella luki että "Kotona toipumassa hyvinmenneestä alatiesynnytyksestä. Että sillälailla :D Siinä sitten vielä lähtiessä lupasi ilmoittaa vakituisellemme, että selvittää kenen tarinat kultsin tiedoissa lukee. Nyt tällä viikolla, niin siellähän se sama tarina oli edelleen! (sijainen tälläkin kertaa)

Mutta tosiaan, ainoastaan kivuttomia supistuksia on minun korviini kantautunut, ja niitäkin vain silloin tällöin. Suunnilleen päivittäin kuitenkin. Tällä hetkellä ainakin tuntuu että menee yli lasketun niin että heilahtaa. Kunhan nyt ei kauhean paljoa yli menisi että mahtuu myös pihalle. :S Vaikka tottakai, tulkoot kun on tulossa, kunhan tulee terveenä! <3