Isyystarina

2010-08-01T08:50:00.000-07:00

Noniin, sovitaanpa että on bloggailukesäloma pidetty ja yritetään palata edes edelliseen päivittelytiheyteen. :)

Näin kauan kun on mennyt edellisestä kirjoituksesta, on vaikea keksiä edes mistä aloittaisi. Elo Pinjan kanssa menee edelleen hienosti! Kommunikointi ja motoriset taidot kehittyvät kyllä melkoisen nopeasti. Ryömiminen sujuu nyt oikein hienosti (ainakin silloin kun vain on jotain tarpeeksi kiinnostavaa lähettyvillä, muutoin ei juuri kiinnosta ryömiä :) ), istuminen onnistuu jo vain vähin avustuksin (ei tosin itse istuma-asentoon nousu) ja kerran on noustu pinnasängyn laitoja vastaan itse seisomaan.

Asia mistä tyttö on oikein innostunut on kävelytuoli. Alkuun eteenpäin päästiin "loikkaamalla" tuolin kanssa eteenpäin, mutta nyt liikkuminen näyttää jo sujuvalta kävelyltä, ja voi kyllä, sen kanssa kerkeää nopeasti huoneiston päästä päähän. Repimään tavaroita alahyllyiltä. Tyhjäämään poltettavat-kasaa. Nyppäämään isin läppäristä laturin johdon irti huomaamatta. Ja niin edelleen. :D

Hyvin meni puoli vuotta täysin terveenä, ilman flunssan flunssaa tai korvatulehdusta! Vauvarokko iski tuossa 6kk jälkeen. Muutaman päivän piti korkeaa kuumetta ja tyttö oli unisempi kuin yleensä. Ohi meni kuitenkin nopeaan, eikä sen jälkeen ollakaan taas sairasteltu. Alla kuva miltä neiti näyttää, kun ruumiinlämpö on 39 astetta. :) Näppylät ilmaantuivat sitten jälkeenpäin.

Ensimmäinen yökyläily on takana, ja hyvin sekin meni. Tyttö oli ollut mummolassa oma iloinen itsensä ja myös nukkunut. Vanhemmat eivät ehkä niinkään hyvin, ikävä oli kova koko yön. Eipä taida tarvita ihan heti uudestaan kokeilla. :)

Siinäpä nyt ainakin kohokohdat, kirjoittelen lisää kun taas muistan jotain ratkaisevaa :D

Ei mulla nyt oikeestaan mitään asiaa ole...

2010-04-28T07:29:00.000-07:00

...joten tämä on nyt vähän vain ikäänkuin kuvapäivitys.

Pinja on kyllä hämmentävän iloinen tyttö. Mitä enemmän päiviä on Pinkulla takana, sitä enemmän tuntuu hymyä tulevan! Vierastaminen on nyt myös alkanut vähentyä, vieraassa seurassa -- jopa vieraassa sylissä ei enää mene suupielet alaspäin! Välillä leiskautetaan sieltäkin hymyjä! Varsinaista naurua ei ole tyttö vielä oppinut, vaan nauraminen jää yksittäiselle "HEE!"- asteelle.

Muutoin tyttö kasvaa ja oppii ihan odotetulla tavalla. Kasvaa käyrillä, oppi kääntymään, miltei keksinyt ryömimisen jne. :) Itse olen vähentänyt netissäoloa, josta syystä blogi jäänyt hieman nyt heitteille, jatkan kuitenkin päivittelyä silloin aina kun muistan!

Imetys on jäänyt nyt vähemmälle, kun alkoi tuntumaan että maito ei enään yksistään riitä. Aloitettiin siis päivisin korvikkeet, vellit ja soseiden maistelu. Vähäisetkin kiukuttelut väsymyskiukkua lukuunottamatta katosivat! Yösyöttö tapahtuu edelleen rintamaidolla, yöaikaan kun tuo on tuntunut riittävän hyvin.

4kk neuvolan mukaiset "tämänhetkiset" arvot seuraavat: Paino 5720 grammaa, pituus 60,4cm, päänympärys 41,1cm. Kaikki normaalia! Ensi viikolla tulossa 5kk neuvola, jossa annetaan taas injektiorokote. Yäk.

Pitkän aikavälin toimintaa.

2010-03-21T09:29:00.000-07:00

Nyt kyllä on edellisen kirjoituksen ja tämän kirjoituksen välillä suorastaan kohtuuton väli. Anteeksi jälleen tästä! Tekosyynä tarjoan sellaista, että tässä välillä ei nyt ole mitään kovin järisyttävää tapahtunut. Ainakaan mitään sellaista mistä kunnollisen tekstinpätkän kirjoittaisi. Pinja hymyilee, nauraa, itkee, nukkuu syö. Arki rullaa omalla painollaan, vallan hienosti!

On todella mielenkiintoista nähdä, miten pinjan kognitiiviset kyvyt kasvavat koko ajan. Joka päivä saa myös hämmästyä siitä, miten nopeasti se tapahtuu! Pinja alkaa olemaan jo tietoinen muista ihmisistä, ja muuttaa käyttäytymistään sen mukaan missä seurassa ollaan. Vanhempien kesken Pinkku uskaltaa näyttää koko tunteidensa skaalan; turhautumisraivokiukusta nauruun. Tyttö osaa myös nyt vuorovaikutteista kommunikointia. Jos häntä katsoo silmiin ja puhuu, usein suu aukeaa ja kuuluu "äääääääyyyyyyäääääääääääääääääääää!". Tällaista juttelua harrastetaan sitten muutamia minuutteja putkeen, riippuen miten paljon asiaa neidillä on. :) Olen yrittänyt saada tästä juttelusta pientä videonpätkää, mutta kaikessa elektronisessa on jotain kiinnostavaa tai pelottavaa. Kamera kun tuodaan lähettyville, unohtuu kaikki! Itkut, jutut, hymyt--kaikki.

Mahanpurut on meillä nyt jo pääosin ohi. Tyttö on kaikenkaikkiaan ollut parin viime viikon aikaan paremmalla tuulella, eikä itkuja oikein aiheuta enää muut kuin tylsyys ja väsymys. Nyt ollaan päästy aika hyvin kiinni päiväunirytmiin. Pinkulle on alkanut maistumaan muutamatkin päikkärit pitkin päivää. Yleensä unta otetaan noin 1-1,5h kerrallaan, parin tunnin välein. Yöuniin ei tämä unen lisäys ole vaikuttanut juuri lainkaan. Neiti nukkuu yöt edelleen rauhallisesti, heräten kerran tai kahdesti yössä syömään. Yhä useammin ei herää yöllä ollenkaan!

Tänään oli neuvola, jossa tuikkaistiin ensimmäinen yhdistelmärokote. Tyttö huuti kuin syötävä, ja kurlasi lopun aikaa suun kautta annettavalla rota-rokotteella. Nyt kun töistä tulin, on tyttö sitten rauhoittunut. Tyttö osaa neuvojan mukaan jo aivan selvästi vierastaa. Hoitopöydällä liikkuminen näyttää jo kuulemma siltä, että saattaa lähiaikoina jo lähteä ryömimään tai konttaamaan. Painoa nyt 4950 grammaa, pituutta 59,8 senttiä.

"Jäntevä tyttö.
Pituutta tullut hyvin, painoa vähemmän.
Hienosti seuraat lelua.
Motoriikka ikätasoista.
Atooppista ihottumaa vartalolla->perusrasvaa.
Lonkat ja aukile norm.
Aloitettu rokotukset josta suutuit."

"Isyys on ahdistavaa" @Iltalehti.

Tuossa kiintoisa, muutaman päivän vanha artikkeli. En ostanut lehteä, jossa koko juttu oli, joten seuraavat ihmettelyni perustuu ainoastaan tuohon netissä julkaistuun pätkään. Myönnettäköön heti nyt alkuun että en väitäkään olevani asiantuntija isyydessä, olenhan ollut isänä vasta kolme kuukautta. En myöskään pidä oleellisena sitä, että jutun henkilö on tullut isäksi vasten tahtoaan, kuitenkin puhutaan isyydestä yleensä. Esitän vain omat tämänhetkiset mielipiteeni ja näkökulmani isyyden vaikeudesta. Seuraavat lainaukset on otettu suoraan tuolta kyseiseltä sivustolta.

Mikko ei missään nimessä halunnut pilata elämäänsä tulemalla isäksi.

Pilata? Siis miten ihmeessä isäksi tulo pilaa elämän? Tottahan se on että lapsen tulo tuo lisää vastuuta. Ajatuksiin pitää mahtua myös joku muu kuin itse, ja muutkin kuin omat nautinnot. Ihan tuosta vaan ei enään lähdetä kaupungille vetelemään perseitä olalle, mutta jos se on se elämä joka menee pilalle, niin onko siinä silloin paljoa menetetty? Vai onko kyse jostakin muusta, esim. "omasta ajasta"? Kyllä minulla ainakin on mielestäni aivan riittävästi omaa aikaa. Ehdin kyllä harrastamaan valokuvaamista, videopelejä, akvaariota ja chilinkasvatusta työssäkäynnin ja Pinjan kanssa touhuamisen ohessa.

Mikko kokee yhteiskunnan painostavan isiä täydelliseen isyyteen, johon vain harva kykenee. Pitäisi laulaa, leikkiä ja olla luova sekä kuskata lasta harrastuksiin.

Kukaan ei ole painostanut eikä pakottanut minua mihinkään. Haluan olla niin hyvä isä kuin pystyn. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, eikä kukaan niin oleta. Itse näkisin tämän lähinnä siten, että saa laulaa, leikkiä ja olla luova sekä kuskata lasta harrastuksiin.

Työpäivän jälkeen alkaa kotona toinen työpäivä. Isyydestä tehdään kaikilla vaatimuksilla pakkoa ja ahdistavaa, puuskahtaa Mikko.

Jos lasten kanssa leikkimisen, laulamisen, luovuuden ja harrastuksiin kuskaamisen ottaa työnä, siitä varmasti tulee työtä. Minä en osaa ajatella yhteyttä kyseisten aktiviteettien ja työn välillä. Kyllä, välillä kun töistä tulee, on tyttö pahalla päällä. En minä silti Pinjan lohduttamista, Pinkun kanssa juttelua, leikkimistä ja viihdyttämistä osaa työnä ajatella. Eikä se minua ole töiden lailla rasittanut. Isyydestä vain annetaan kummallisen negatiivinen kuva ja kuvitellaan liikoja, puuskahtaa Stiku.

Rutiinit rautaiset.

2010-02-26T23:45:00.000-08:00

Tämän viikon aikaan on tullut selväksi, kuinka tärkeää vauvalle on tuttu rutiini. Selvät, johdonmukaiset tapahtumat, joidenka mukaan päivän voi selkeästi rytmittää.

Olemme pistäneet jo aikaisemminkin merkille, että viikonloppuisin Pinkku tuntuu saavan enemmän raivareita kuin viikolla. Viikolla päivän rytmi on melko selkeä;

05:40, Isi herää ja lähtee töihin, äiti ja Pinja herää jos on herätäkseen. Useimmiten ei. :)

~08:00 Äiti ja Pinja herää.

10:00-15:00 Äiti ja Pinja joko kotosalla tai mummolassa. Pinkku nukkuu päikkäreitä autossa ja/tai kaupassa.

16:00 Isi takaisin kotiin. Kahvi porisemaan, seurustelua Pinkun kanssa.

20:00 Suihkuun, sänkyyn ja sängyssä katsellaan vielä tv-sarjoja, leffoja tai luetaan kirjaa siihen asti että Pinkku simahtaa. Yleensä simahtaa melko nopeasti sänkyyn menon jälkeen.

22:00 Valot pois, Pinkku yleensä jo vahvasti taju kankaalla tässä vaiheessa.

Siinä karkeasti meidän arkirytmi. Viikonloppuisin rytmi muuttuu melkolailla, ja etenkin jos ei lähdetä autolla minnekään, Pinjan päiväunet meinaa jäädä väliin. Silloin on tiedossa kiukkuinen tyttö. En siis sano, että päikkärit jätetään tarkoituksella välistä. Arkirutiinin muututtua Pinja tuntuu hukkaavan kokonaan ajantajunsa eikä tiedä milloin pitäisi mitäkin tehdä. Nukuttamiseen ei tunnu auttavan mikään, ei isin syli, äidin syli, sitteri, mahallaan olo, selällään olo, tuuditus, ei sitten niin mikään. Korkeintaan kymmenen minuutin torkkuja kerrallaan ottaa, ja sen jälkeen herää vain entistä kiukkuisempana. Ja voitte vain kuvitella miten kiukkuinen tyttö meillä on sitten illalla, ETENKIN jos missataan tuo 20:00 sänkyynmeno. :D Tyttö vain ei yksinkertaisesti kykene rauhoittumaan riittävästi missään muualla kuin makkarissa, olkkarin sohva ja pinnis ei vain yksinkertaisesti riitä. Toisinsanoen, rutiinit ovat siis rautaa tämän tytön kanssa.

Tutti on ollut asia, joka ei meidän tytölle tähän asti ole kelvannut. Silikoninpala on sylkäisty samantien pois suusta kun sen sinne asettaa. Sitä sitten ollaan vain ihmetelty, ja todettu että jos ei kelpaa niin ei kelpaa. Rauhoitusimeskelyyn on kelvannut vain isin tai äidin pikkusormi. Sitä ollaankin sitten imuuteltu posket lommolla, sormi punaisena. Aloin sitten miettimään, että miksi sormi kelpaa mutta tuo silikonilätkä ei. Mitä eroa sormella ja tuolla pehmeällä lätkällä on? Tulin sellaiseen lopputulokseen, että

1.Maku. Sormen ja tutin välillä on varmasti jonkinlainen makuero. Koko päivän tasoitteessa muhinut sormi maistuu varmasti erilaiselta kuin silikoni, mutta uskoisin, että ei se tasoite ja rakennuspöly niin hyvältä voi maistua. Josta pääsinkin sitten seuraavaan ajatukseen;

2.Lämpötila. Sormi on lämmin, silikoni ei. Vauva kun tottuu, että miltei kaikki mitä suuhun työnnetään on noin 37 asteista. Oli se sitten tissi tai pullo, on se todennäköisesti lämmitetty suunnilleen tuohon 37 asteeseen. Tutin silikoni jäänee huoneenlämpötilaan.

Siltä istumalta kaivoin hylätyn tutin muksuhuoneesta, käytin lämpöisen veden alla niin kauan että imuosa tuntui lämpöiseltä ja törkkäsin suuhun. BINGO! Tyttö iski aiemmin yököttävään silikonilätkään kiinni kaikin voimin, ja rauhoittava vaikutus oli sama kuin tuolla maagisella pikkusormella. Sen jälkeen kun se kerran onnistui, on tutti kelvannut! Eipähän tullut niitäkään aivan turhaan ostettua. :)

Päivänsäde ja isukki

2010-02-19T23:53:00.000-08:00

Mikäs sen hienompaa kuin herätä aurinkoiseen pakkaspäivään meidän pienen päivänsäteen "KVÄ!"-huudahdukseen ja perään läiskähtää todella häikäisevä hymy! Ja hymyissä ei olla meillä viimeaikoina säästelty. Muutama iloinen korkealta täräytetty moi -- hymy. Lasken Pinuskin hoitopöydälle vaipanvaihtoon -- hymy. Kylpyaika! -- hymy! Ja useimmiten kotiin töistä tullessa minua on vastassa kaksi hymynaamaa. :) Kaikki asiat ei tietenkään pientä päivänsädettä jaksa kuitenkaan hymyilyttää. Ulkovaatteet taitavat olla neidin mielestä karmeat, niitä kun ei tahdo päälle saada ilman huutoa. :) Pinuskin oma tahto on myös alkanut jo nousta. Pieniä rintaraivareita ilmaantuu sillointällöin, kun maitoa tulee kerralla liikaa, liian vähän, liian hitaasti, liian nopeasti, väärästä suunnasta, eri suunnasta, väärästä kurkusta yms. Muuten imetys meillä menee hyvin, korvikkeelle ei ole ollut tarvetta.

Isäksi tulo on kyllä ihmeellinen asia. Mies, joka ei aikaisemmin ole osannut lässyttää edes kissalle, saatika sitten vauvoille, löytää itsensä lässyttämästä mukulalleen vaimon virnuillessa vieressä. Pinja-nimestä väännetyt ja johdetut lorut, laulut ja hokemat kumpuaa suoraan sydämestä ohittaen aivojen "kuulostaako tämä fiksulta?"-keskuksen. Pin-pin-pin-pinjamiini!

2kk neuvolassa ja lääkärissä kaikki hyvin. Paino 4590 grammaa, pituus 55,3 senttiä. (Synt. pain./pit. 3215 / 48) Rota ykkönen annettiin myös tässä, pieniä vatsanväänteitä (ehkä) oli, mutta ei sen kummempia.

"Virkeä vauva.
Aukile tavallinen. Iho ja suu siistit. Sydämestä ja keuhkoista normaalit äänet.
Varhaisheijasteet normaalit. Vatsa normaali.
Nivuspulssit ja lonkat paikoillaan. Rintamaidolla kasvaa hyvin"

No eipähän sitä töissäkään niin väsynyt ole, kuin oli odottanut. Moneen yöhön en ole edes herännyt yösyöttöihin, sillä tämä tapahtuma on muuttunut nopeaksi ja hiljaiseksi. Pinkku on myös pidentänyt syömisväliään öisin. Arkiöinä ei välttämättä syö kertaakaan 22.00-05.30 välillä vaan nukkuu yhtä kauan kuin minäkin. Ja sen jälkeen jää vielä äidin kanssa nukkumaan kun minä lähden. :)

Haluaako joku adoptoida puoliksi itämaisen kissan? Meidän elukoista ainut joka on alkanut osoittaa mieltään Pinjan tulosta taloon. Tai itseasiassa en ole aivan varma että johtuuko tämä Pinjasta, vai siitä, että pidetään nykyään makkarin ovea kiinni. Kaksi kertaa jo käynyt niin, että mirri on livahtanut ovenraosta makkariin, ja kussut sänkyyn. Ensimmäisellä kerralla pissat ja papanat tasaisesti ympäri sänkyä ja vauvanpesään, mutta toisella kerralla ainoastaan minun puolelle sänkyä. Kuulostaisi mustasukkaisuudelta, tai valtataistelulta Pinjan ja kissan välillä, kun vauvan haju piti yrittää peittää? Mutta toisaalta taas, kaiken muun on jättänyt rauhaan. Turvakaukalo, sitteri, vaunut -- kaikki on jätetty rauhaan vaikka haju löytyy varmasti niistäkin. Onko lukijoiden keskuudessa kokeneita kissaihmisiä, jotka osaisivat sanoa paremmin, tai neuvoa miten tuosta episodista pääsisi eroon? ei tuota kissaa kyllä halua poiskaan antaa, mutta kyllähän tällainen kysyy jo pitkää pinnaa pyykätä untuvapeittoja ja petauspatjoja näin ihan muutenvain. :)

**Lisäys!

Ainiin, siitä Pampersin kampanjasta! Isyystarinan kautta lähti Joulukuun aikaan siis 48 lahjoitusta. Kiitos kaikille klikanneille!

Nimiäiset yms.

2010-02-01T09:04:00.000-08:00

Nimiäiset ohi. Huh!

Ollaan tosiaan niin huonoja juhlijoita ja juhlien järjestäjiä, että meille nuo juhlat olivat jo melkoinen suoritus. Kahdessa erässä pidettiin, lauantaina Nannan suvulle, sunnuntaina minun. Kummassakin tilaisuudessa oli noin 10 osallistujaa. Mitään varsinaista nimiäisten kaavaa ei keksitty, niin nuo "juhlat" muotoutuivat lähinnä kahvitustilaisuudeksi, jossa pienen puheen lopuksi julkistettiin nimi. Eipä mitään kummempia kommentteja nimestä tullut, eli kaipa se silloin oli ihan fiksu. :)

Elo tytön kanssa on edelleen helpohkoa. Mitäpä tässä, kun tyttö on rauhallinen. Ei ole koliikki iskenyt, ei väännä D-tipat mahaa, ja yösyöttöjä on useimmiten kerran yössä. Jonkinlaisesta rytmistä alkaa tyttö saamaan kiinni, aamuisin töissäollessani kuulemma valvoo, nukkuu puolen päivän aikaan ja on hereillä kun tulen kotiin. Sitten valvotaankin miltei meidän nukkuma-aikaan asti. (noin yhdentoista maissa) Ja eipä tämä vuorokausirytmi vielä ainakaan töissäollessa ole tuntunut, on sitä väsyneenpänäkin töissä tullut oltua. :) Tosin minulla asiaa helpottaa säännöllinen, 7:00-15:30 työaika, kuuleman mukaan vuorotyöt onkin sitten asia erikseen.

Ja onnellisia vanhempia on tyttö alkanut ilahduttamaan pienillä hymyillä! Eipä tarvitse kauaa enää tytölle lässyttää ja hymyillä, niin alkaa suupielet rullautumaan ylöspäin! Aivan ihana! Kyse taitaa kyllä tässä vaiheessa olla ihan vain mekaanisesta ilmeiden matkimisesta, mutta kyllä se silti saa luotua sisälle lämpöisen, iloisen tunteen! Noh, onhan se kommunikointia, vuorovaikutusta sekin. Ja suloista sellaista!

Loppuun pientä veisua:

Oi kultaisin, tää on kylmä maa

Et sydäntäs palelluttaa saa

Niin tahtoisin kanssas kulkea

Ja pahalta silmäs sulkea

Sun taivaalles laulan auringon

Sun kasvoilles kuutamon

Sun sydämes olkoon karttasi

Sun muistosi sun kotisi

Ylläoleva teksti on valikoiden otettu Chisun biisistä "Lähtö". Vapaa ja yksin on hieno levy. :) Teksti omistettu tyttärelleni, Pinja Amelielle.

Biisin voit kuunnella Spotifysta tällä linkillä: Chisu – Lähtö.

Jos tällä mainostuksella saisin pitää tuon tekstinpätkän ilman lupaa. Jookos? Jos olet tekijänoikeuksien haltija, ja tunnet että tekstin esilläpito loukkaa tekijänoikeuksia, ota yhteyttä: isyystarina@gmail.com

Työelämän karvas kutsu.

2010-01-17T06:03:00.000-08:00

Niin se vain nopeasti aika meni. Kylmä arki läpsähtää päin naamaa kuin kylmä, märkä rätti. Työmaat ne vain odottavat pientä maalaria, repien pois rakkaidensa luota. Tilannetta ei ainakaan helpota se, että työmaakin sattui löytymään tällä kertaa yli tunnin ajomatkan päästä. Työmaalla oltava viimeistään klo 7, joten herätys olisikin sitten jo ennen viittä. Mukulalla on ollut tapana nyt valvottaa puoleenyöhön (viime yönä yhteen) ja nukkua siitä eteenpäin melko hyvin, joten unta tuskin ensi yönä on turha paljoa toivoa. Mutta sellaista se on. Jostakin sitä rahaa on saatava, ja valokuva- ja akvaarioharrastus sitä ei paljoa talouden kirstuun tuo. Tervetuloa takaisin työelämään! :)

Sairaalan laskukin tulla tupsahti tuossa viikolla, jos jotakin sattuisi mietityttämään että kuinka paljon yö Jyväskylän keskussairaalan synnytysosastolla maksaa, niin voisin sen tänne kirjata. Koko lasku viideltä päivältä osasto viidellä kustansi meille 151 euroa. (Vähemmän kuin mitä odotin) Nopeasti laskemalla yksi päivä osastolla maksaa siis 30,2 euroa.

Ja sitten vauva-arkihavaintoja. Alkoholituotteiden ostaminen muksu mukana on kyllä jonkinlainen tabu. Tapanani on siis nauttia yksi olut per saunakerta, ja siinä se. Humalaan en ole itseäni juonut viimeiseen vuoteen. Ostin yhteensä 3 olutpulloa ja yhden siiderin muiden ostosten ohessa, vaimon kantaessa muksua. Ideana oli siis ettei tarvitse sitten käydä lähihuoltsikalta etsimässä lisää, jos useamman kerran viikossa meinaa saunoa. Kauhea jeesustelu alkoi S-ryhmän ulko-ovien edustalla. Eihän tässä nyt muuten sinällään mitään, mutta harmittaa, että kaikkien nuorten alkoholikäyttäytyminen leimataan samanlaiseksi, humalahakuiseksi hillumiseksi. Pääasiahan on toki, että itse tiedän että niin en käyttäydy. Terveiset vaan Laukaan S-marketin siveellisyyspartiolle! :) (jotka tuntuvat päivystävän kyseisessä marketissa joka kerralla kun satun siellä käymään?)

Tyttö on edelleen rauhallinen tapaus. Vähän vain on alkanut massu vaivata, sillä välillä (pari kertaa päivässä) huutaa kuin syötävä. Ei tosin kauaa kerrallaan, eli koliikkia tuskin on tulossa. Ja tyttö pieree kuin aikuinen, irstas mies. :D Onneksi isinkin syli rauhoittaa joka päivä enemmän, mutta kyllä se äiti ja äidin tissi on paras rauhoitusyhdistelmä! Tytön nimikin meni läpi maistraatin seulasta. Ei se ehkä sitten niin kummallinen ole. :) En tosin vielä uskalla täälläkään sitä paljastaa, sillä en tiedä että sattuuko joku tuttu lukemaan tätä blogia. Mutta kuun lopusta olisi tarkoitus pitää pakananimiäiset. Siinäpä se onkin sitten seuraava stressin aihe. Miten ne järjestäisi, kun ei ole valmista kirkollista kaavaa. Kaipa ihan tavallinen kahvitustilaisuus ja nimen julkistaminen sen asian ajaa.

Jos huomenna bongaat Viitasaarella silmät ristissä kulkevan maalarin, nosta kättä, se olen minä. :)

2010-01-05T09:58:00.000-08:00

Nyt on vierähtänyt päälle kaksi viikkoa mukulan maailmaantulosta. Nyt jo! Aika vierähtää kyllä tolkuttoman nopeasti pikkuisen kanssa touhutessa! Sukulaisia on nähty parissa viikossa enemmän kuin parina viime vuonna yhteensä. Kummasti myös sukulaiset joiden kanssa on harvoin tekemisissä ja ihmisverkoston laitimmaiset ihmiset lähtevät liikkeille esikoisen synnyttyä. Onnitteluja, yhteydenottoja ja vierailu-~~uhkauksia~~ lupauksia satelee ihmisiltä joiden olemassaoloa ei ole muistanut vuosiin. Jok' ikisen on tämä tyttö hurmannut!

"Mitenkäs teillä menee? Mitenkäs jaksatte?" Tuntuu että pääsemme jotenkin rikollisen helpolla. Oli helppo raskaus, helppo (tai helpohko) synnytys, ja taitaa olla helppo vauva. Parin viikon jälkeen onnellisia vanhempia ei väsytä yhtään sen enempää kuin normaalistikaan! Tyttö nukkuu siis melko hyvin! (tainnut isäänsä tulla, minä nukkuisin 14h yöunia jos se minusta olisi kiinni. :) ) Typy herättää keskimäärin kaksi kertaa yössä syömään ja hiljenee kyllä heti kun nänni suuhun napsahtaa. Perhepedissä kun nukumme, niin tämä tapahtuu usein niin nopeasti että useimmiten kyllä pieneen natinaan herään, mutta nukahdan melko nopeasti sen jälkeen. Sen verran aion paasata perhepeti-ideologian puolesta, että tämä tässä on kyllä ehdottomasti hyvä puoli! Kaikki kolme saa jatkettua uniaan heti kun mukula on saanut murkinaa, eikä tarvi virota ylösnoustessaan. Mutta se siitä! :)

D-vitamiinikaan ei (ainakaan vielä) ole aiheuttanut vatsanväänteitä. Neuvolasta antoivat Devitol-merkkistä tippaa, ja tyttö ei ole tuosta moksiskaan. Tosin yhtä tippaa päivässä ollaan nyt vasta annettu, toivottavasti ei tulekaan kun nostetaan päiväannosta! Maitohappobakteerivalmistetta myös aloitettiin antamaan. Näiden Rela-tippojen annosta onkin tullut minun "vakiohomma", lämmitän aamulla pumpatun maidon ja lisään sinne tipat, ja syötän pullolla. Rintamaito on tuntunut riittävän hyvin, kotona ollessa ei ole korvikkeeseen joutunut turvautumaan.

Isyysloma on kyllä hieno asia. Pääsee kaikessa rauhassa tutustumaan uuteen perheenjäseneensä, opettelemaan hänen eleensä, kommunikointitapansa ja yrittää bongata ensimmäistä hymyä (tarkoituksellista, kyllähän sitä "vahinkohymyjä" on tullut!) ja tottakai, olla rakkaansa apuna ja tukena. Nyt jo alkaa pelottamaan se, kuinka haikeaa tulee olemaan töihin paluu, mutta rahat kun ei loputtomiin riitä. Onneksi siihen on vielä vähän alta pari viikkoa aikaa. Olen miettinyt pitäväni myös isyyskuukauden sitten vanhenpainvapaan lopulla, saa olla sitten taas täysillä mukana mukulan arjessa!

Vauva-arjesta muutenkin, sitä odotti muiden perusteella paljon pahempaa. Kai tässä on vähän sitä samaa, kuin armeijan leipiin astuessa. "Odotas vaan kun sitä ja tätä ja sitten käy huonosti". Mikäs tässä, vaippa vaihtuu nopsaan kun on tarvetta. Murkinaa mukulalle kun itku on tietynlaista (sen oppii kyllä nopeasti tunnistamaan!) ja muu aika syleillään tai nukutaan. Mistään ei ole tarvinnut luopua, kaikkea voi tehdä mitä ennen syntymääkin teki, ainoa ero on että siinä on vauva mukana! Eniten minua ehkä pelotti ennen syntymää kakkapyllyn pesu ja kakkavaipan vaihto sen takia, että minulla on vähän ylitehokas yökkäysrefleksi. Sitä vain ei suhtaudu siihen kakkaan samalla lailla kuin ennen, ei sitä ajattele mitä se on, pesee vain pois ja taas mennään. :)

Mutta eritteet sikseen, elämä vauvan kanssa on pyörähtänyt käyntiin todella hyvin! Suurin väännön aihe on se, että kumpi tyttöä saa hoitaa ja milloinkin. :) Suurpiirteisesti niin, että äiti pitää muksua imettämisen molemmin puolin, ennen ja jälkeen, minä muun ajan. Hyvin tyttö myös minun sylissäni rauhoittuu. :) Nyt tosin alkanee tämä tekstinpätkä paisumaan jo melkoiseksi, että pitänee säästää seuraavaankin postaukseen jotain. Ja tyttö alkaa kaipaamaan kylpyään! Katsotaan taas, milloin muistaa seuraavan kerran kirjoittaa! :)

Määränpää: Osasto 5

2009-12-22T11:21:00.000-08:00

Voi että, kun sitä ei millään malttaisi olla erossa näistä kahdesta prinsessastani! Ei sitten niin millään, mutta vierailuajat rajoittavat. Huomista odotellessa voisinkin siis kirjoitella tuota synnytyskertomusta. :)

20.12.2009 minut siis tökittiin hereille noin kahdeksan maissa, ja ääni pimeydestä kuiskasi että vedet ovat ehkä tulleet ja menneet, ja supisteleekin. Kipu ei kuulemma vielä ollut kova, mutta oli kuitenkin, ja tästä pääteltiin että ~~paniikin~~ lähdön aika lienee lähellä. Puolen tunnin sisään heräämisestä olinkin jo juonut kuppisen kahvia ja vähän yrittänyt tunkea paahtoleipää kurkusta alas. Sen verran kuitenkin jännitti, että ei meinannut leipä oikein tehdä kauppaansa! Sitten nopsaan kissoille muutama kourallinen muonaa, ja koira naapuriin hoitoon. Sitten lähdettiinkin ajelemaan kohti Jyväskylän keskussairaalaa. Mitään hirveää kiirettä ei pidetty kuitenkaan, olo kun oli raksulla ihan hyvä. Noin 9:45 kaarsin auton sairaalan pääovien eteen ja päästin kärsivät ulos autosta. Sitten täräytin auton parkkihalliin ja hölkkäsin takaisin pääovien eteen. (Hölkkä oli virhe, sillä: A) Ei ollut minnekään edes kiire. B) Sain pakkasesta flunssan.) Sitten siirryttiinkin sisätiloihin. Opastus synnytysvastaanottoon oli ihan hyvä, sillä sinne löydettiinkin nopeaan. 9:55 olimme näppäilemässä vastaanoton ovikelloa, ja kätilö ohjasikin meidät tutkimushuoneeseen. Raksuun kytkettiin johtoja ja antureita, ja alettiin piirtämään käyrää supistuksista ja sydänäänistä. Sydänäänet kyllä kuuluivat hyvin ja olivat muistaakseni 130:n luokkaa keskimäärin. Kätilö kysyi että kuinka kipeää supistukset ottavat. "No ei kauhean.", vastasi rakkaani mun. Kätilö oli sitä mieltä että ei välttämättä sitten kunnon supistuksia olekaan, mutta päätti silti ohjata meidät vastaanoton lääkärin tarkisettavaksi.

10:40 Lääkärille myös pääsimme. Lääkäri totesi synnytyksen tosiaan olevan käynnissä, ja kohdunsuu noin 3cm auki ja pehmeä. 10:50 meidät ohjattiin Lepohuone numero kakkoseen. Täällä sitä sitten ~~kärsitt~~ odoteltiin että kohdunsuu aukeaisi enemmän. Ensimmäinen kaksi tuntia siinä sitten kärvisteltiin, ja sen jälkeen tuli kätilö laittamaan taas käyrälle. Sisätutkimuskin taidettiin taas tehdä. No kuinka paljon oli kohdunsuu auki? 3cm. No eipä kun vain taas odottamaan. Kului tunti, ja toinenkin. Pariin kertaan laitettiin käyrälle ja kohdunsuuta rassailtiin. Rassailussa kohdunsuun todettiin olevan auki kolme ja PUOLI senttiä! Jes! Tässä vaiheessa (15:55) supistukset alkoivat käymään sen verran kipeän oloisiksi ja näköisiksi, että turvauduimme jumalten lahjaan, Oxynorm® iin. Rakkaaseeni tuo oksikodoni tuntui tehoavan todella hyvin, sillä kymmenisen minuuttia lihaspistoksen jälkeen kärsivä rassukka muuttui hilpeäksi huuliveikoksi. Käytöstä voisi verrata nousuhumalaan, ja miltei kaikki kipu kuulemma helpotti. Mutta kuinka kauan?

10:50-22:00 välisen ajan tuijottelimme Lepohuone 2:n "jännittäviä" seiniä, ja toivoimme kohdunsuun aukeavan. No eihän se auennut. Oxynormin vaikutuskin alkoi jo pikkuhiljaa hiipua, ja kipu palasi vähitäänkin yhtä kovana. Myöskin vesien menosta alkoi olemaan sen verran aikaa, että takaraivossa kasvoi huoli palleron hyvinvoinnista. Kätilö ehdotti siirtoa synnytyssaliin, jossa voitaisiin miettiä lisäkivunlievityksen antoa, ja antibioottitippaa. No näinhän me teimme!

23:05 oltiinkin sitten synnytyssali kakkosessa käyrillä. Lisäkivunlievitykseksi sovittiin toinen piikki Oxynormia, mutta sydänkäyrät eivät kätilölle käyneet. Liian alhaiset! 100-120:n väliä heitteli pikku sydänkäyrä, ja pitäisi kuulemma korkeammaksi saada. Ratkaisuksi saatiin lasi mustikkakeittoa ja jonkinlainen sokerisoppa. Tämä onneksi sai palleron heräilemään, ja syke nousi 130-140 tienoille. 23:30; Antibiootit tippumaan. Sitten taas vain oltiin ja ihmeteltiin. Kätilö kertoi legendaa neljän sentin kuilusta kohdunsuun reunojen välillä. Alettiin molemmat olla tässä vaiheessa jo todella väsyneitä, itse myös melkolailla unelias. Päivä vaihtuu seuraavaan. Taas päivä lähempänä joulua, mutta syntymän ihmeen odotus tuntui olevan vielä kaukana. 00:10;; Oxynormia kankkuun! 00:30 päätettiin yrittää ottaa pienet torkut tuon kipulääkityksen auttamana. Hieman vajaa tunti saatiinkin (tai edes minä sain) torkuttua, kunnes alkoi kuulemma taas kivut olemaan aivan uutta luokkaa. Tässä vaiheessa alkoikin sitten isien/tukihenkilöiden pahin osuus. Katsella kun toinen kärsii, ja mitään et voi tehdä. Olo on todella raastava, kun selvästi näkee että kivut ovat kovat (vaikka Nanna olikin melkoinen sissi, ja ei paljoa meteliä asiasta pitänyt, mutta naamasta kyllä näki) ja yrität vain olla tukena.

01:40 alettiin sitten kysymään lisäpuudutteita. Kätilön kanssa keskusteltiin epiduraalin hyödyistä ja haitoista, mutta päädyttiin kuitenkin kohdunkaulan puuduttamiseen. Epiduraalia ei päädytty pyytämään, sillä määrä jota sitä voidaan antaa ei ole rajaton. Ja kun tämä synnytys oli edennyt tähänkin mennessä näin hurjaa vauhtia, niin oli todennäköistä että sekin loppuisi kesken. Jätettiin siis rangat rauhaan ja epiduraali viimeiseksi oljenkorreksi. Kätilö rimpautti paikalle synnärin päivystäjän, jonka oli tarkoitus laittaa tuo kohdunkaulan puudute. Päivystäjä paukkasi 02:00 ovesta sisään ja nyppäsi hurjan näköisen piikin esille. Kohdunkaulaan piikkiä sihdatessaan tokaisi kätilölle, että "Olisi vissiin kannattanut sisätutkimus kuitenkin ennen soittoa tehdä." ja vetäisi piikin pois. No oltiinpa sitten yllättäen kokonaan auki, ja johan alkoi heti ponnistuttamaankin! Vih-doin-kin! Puolessatoista tunnissa kohdunkaula oli sitten rytissyt auki! Kummasti unihiekat katosi molempien silmistä!

(Tähän minulta loppuikin lokikirjan pito, eli ole enää tarkkoja aikoja :D)

Muutama minuutti myöhemmin kätilö oli toivomuksestamme kaivanut varastosta synnytysjakkaran ja pian tuleva isi istuikin jakkaran takana henkisenä ja fyysisenä tukena. Aloitettiin aktiivinen ponnistelu! Jokunen ponnistuskerta myöhemmin katselin kätilön kanssa huolestuneena sydänkäyrää. Supistuksen aikana syke tippui kuuteenkymmeneen, ja oli siellä hieman turhan kauan. Nanna myös raportoi että asento ei ehkä ollutkaan hänelle se sopivin, sillä häntäluuhun painoi melkolailla. Siirryttiin takaisin sängylle ja pyydettiin hätiin toinen kätilö pitämään jaloista kiinni ponnistusten ajaksi. Sängyssä sitten alkoikin homma luistamaan paremmin. Syke kyllä supistuksen aikaan tippui, mutta palasi sen jälkeen normaaliksi. Silti maalikkona tuo sykkeen tippuminen huoletti minua. Synnytys kuitenkin eteni muuten mallikkaasti.

Sitten alkoikin elämäni jännittävin minuutti. Samalla myös pisin. Toisiksi viimeinen ponnistus. Pää oli jo miltei pihalla, sitten tuli tämä ponnistus. Kaikki näytti hyvältä, mutta ponnistuksen jälkeen kiinnitin huomiota sydänkäyrään. Lukemat lähtivät äkisti jyrkkään laskuun! Tämä nyt oli jo nähty monta kertaa joten alkuun sitä ei pitänyt kuitenkaan sen kummempana. Mutta odottaessa seuraavaa supistusta, syke ei kuitenkaan lähtenytkään nousuun! Katsoin hätääntyneenä kätilöitä, ja molemmat tapittivat myös monitoria. Jotain oli nyt vialla! En sanonut kuitenkaan Nannalle mitään asiasta. Käyrä alkoi piirtämään seuraavan supistuksen alkua. Sitten iski kauhunhetket. Monitori, jossa pulssi oli jo valmiiksi hälyttävän alhainen, 40, heitti käyrän päälle välkkyvän varoitustekstin ja alkoi piipittämään. Syke tippui vaarallisen alhaiseksi, ja sydän kävi lähellä nollalinjaa. Nanna oli onneksi niin keskittynyt supistuksen alkuun ettei huomioinut piipitystä ollenkaan. Minä puristin hänen kättään lujempaa, ja vain saatoin toivoa, että seuraava ponnistus tulisi todella pian, ja että se riittäisi. Ponnistus tuli. Sen verran kovaa ponnisti, että tuli vauva sen verran sopivasti ulos että kätilöt saivat hartioiden seudulta kiinni ja vetäisivät nopeasti loputkin pirpanasta maailmaan. Ei kyllä hetkeäkään liian aikaisin! Napanuora oli kiertynyt käden ympäri, ja olkapään yli synnytyskanavassa, ja jokainen supistus kiristi ja puristi napanuoraa niin, että happi ei kulkenut siellä. Hetki kun kätilöt saivat napanuoran suoraksi, syke lähti nousuun! Lohkare tippui sydämeltä sillä hetkellä! Kätilöt kysyivät meiltä että kumpikos sieltä tuli. Tyttö. Meillä on pieni tyttö! 02:47, ja tyttö oli maailmassa!

Jo ensimmäinen itkunpyräys oli ajanpysäyttävä. Uskomatonta! Siinä se nyt on! Meidän tytär! Isi saikin kunnian katkaista napanuoran. Sen verran sitkeää tavaraa kyllä oli, ettei yhdellä saksienpuristuksella poikki mennyt! Sitten pirpana kuivattiin, ja laskettiin uupuneen, mutta äärimmäisen onnellisen äidin syliin. Se oli sitten siinä! Eikös? ...eikös?

Istukkakin pitäisi pihalle saada. Kätilö yritti varovaisesti mahaa painelemalla ja napanuorasta vetämällä saada rauskua irtoamaan. Puolisen tuntia aktiivisesti rassattuaan, pyysi paikalle toisen, kokeneemman kätilön. Noh, tämä tapaus ei ollut ihan yhtä hellä. "Noni, lähtihän se." Lähteehän se, kun tarpeeksi lujaa nyppää. Kun puolikas istukasta tuli näköpiiriin, sänky alkoi vaihtamaan väriään punaiseksi. Istukka oli revennyt, ja epäilivät että kohtuun olisi jäänyt pala, josta vuosi verta melko paljon. Kumpikin sitten yritti, enemmän ja vähemmän hellästi painelemalla, usean tunnin ajan, saada mahdollista palaa irti. Mitään vain ei tullut, paitsi verta. Minä kanniskelin pikkuista ympäri salia, lohduttaen itkevää pikku kääröä. Olin samalla maailman onnellisin mies ja hyvin huolestunut. Verenvuotoa vain ei saatu loppumaan. Oli myös vaikeaa katsella vuoron perään maailman hienointa pikku käärylettä, ja suurissa tuskissa olevaa rakastaan. Jokainen kohdun painallus oli äärimmäisen tuskallisen näköistä, ja jälkeenpäin kerrottuna, myös tuntuista. Ja tätä sitten vielä useampi tunti. Viimein kello 07:20 päivystävä gynekologi tuli ja teki päätöksen että on parempi siirtää tämä tilanne leikkaussaliin nukutuksen alle. Hämmentävän nopeasti rakas oli siirretty toiseen sänkyyn ja oli salin ovesta pihalla matkalla kaavintaan. Minä jäin hölmistyneenä seisomaan saliin käärö kädessä.

Kätilö ohjasi minut sitten viimein matkamme viimeiseen määränpäähän. Synnytysosasto viitoseen. Käärö korissa, minut törkättiin osasto vitosen aulaan odottamaan seuraavaa siirtoa. Onneksi minulla oli pieni, nyt nukkuen tuhiseva käärö lohduttamassa. Huoli rakkaan hyvinvoinnista oli suuri. Osaston työntekijä (en muista oliko lastenhoitaja, vai lastenlääkäri) tuli tapaamaan minua, ja pyysi seuraamaan mukanaan tutkimustiloihin. Osastollesiirtotutkimus siinä sitten suoriteltiin, ja kaikki näytti hyvältä. Verensokerit, syke ja hengitystiheys laitettiin jatkoseurantaan johtuen raskausaikana sokerirasituksessa saadun raja-arvon takia ja tulehdusriskin takia. Täältä minut johdatettiin osaston huoneeseen kolme, jonne me mukulan kanssa sitten majoituttiin. Otin kapaloidun käärön viereen ja yritin lohduttaa nälkäistä pikkuista parhaani mukaan, ja alkoihan tuo syliini rauhoittua. Muutama minutti kerrallaan otettiin siinä jopa jälkikasvun kanssa unta. Tuoretta äitiä ei vain kuulunut.

07:20-11:30 kesti "noin tunnin" toimenpiteessä. Tämä ei murehtivaa isää ainakaan rohkaissut. Oliko jotain mennyt pieleen? 11:30 kuitenkin huone numero kolmen ovi aukesi, ja sisään kärrättiin nuutunut, mutta iloisen oloinen äiti, joka vihdoin pääsi pikkuiseen tutustumaan. Heräämössä oli hieman vain aika venähtänyt, muuten kaikki oli mennyt ihan odotusten mukaisesti. Perheemme oli viimein taas yhdessä!

20:00, osastolta suuntaa kotiin onnellinen, ylpeä ja aivan pikku prinsessan hurmiossa oleva mies, joka ei tahdo malttaa odottaa seuraavaa päivää, jolloin näkisi heti aamusta taas perheensä.

No huh, tulipa tästä jo melkoinen tarina. :) Tämän hetken tilanne on se, että vuodot kaavinnan jälkeen ovat merkittävästi pienentyneet, ja tuore äiti ja pikku prinsessa voivat hyvin. Nanna voi tilanteen huomioonottaen jopa rikollisen hyvin! Kävelee hyvin, ja istuu lähes kivutta. Prinsessa ei kummemmin sokerien seurannasta pidä, mutta muuten on hyvinkin rauhallinen ja äärimmäisen hurmaava yksilö! Isi tällä hetkellä kaipaa takaisin perheensä luo, mutta ottaa lohtua siitä, että jos kaikki menee tarkastuksissa hyvin, niin päästään kotiutumaan huomenna!

Rakas perheeni, rakastan teitä enemmän kuin mitään muuta!

21.12.2009, 22:25

2009-12-21T12:25:00.000-08:00

21.12 klo 02:47 meille syntyi pieni tyttö jolla painoa 3215 g ja pituutta 48 cm.
Pahoittelen, mutta en tässä vaiheessa viitsi aloittaa tuota pidempää kirjoitelmaa viime tapahtumista, sillä kirjoituksesta on tulossa pitkähkö, ja en ole nukkunut kuin parit torkut viimeiseen puoleentoista vuorokauteen :D Ehkä huomenillalla kun minut on heitetty taas ulos osastolta. Luvassa jännitystä ja vaarallisia tilanteita! --kaikki kolme olemme siis ihan kunnossa, mutta vähän oli tilannettakin päällä, siitä lisää sitten tulevassa postauksessa!

Vauvaloton voittajaksi julistan MAIJUn, veikkauksellaan: 20.12.2009 / tyttö / 3250g. Grammat ratkaisi nyt tässä kisassa, sillä toiseksi lähimmäksi veikkasi Möhömaha,22.12.09 / tyttö / 4035. Kiitos kaikille osallistujille, ja onnea Maijulle, lähetän sähköpostia tässä pikapuoliin! :)

20.12.2009 8:08

2009-12-19T22:07:00.000-08:00

Kääk, minut herätettiin pari minuuttia sitten tiedotteella, että vedet todnäk menneet, ja supistelee 6min välein! Kohta sitä mennään! :)

Ylihuomenna laskettu!

2009-12-12T10:35:00.000-08:00

Tuntuu siltä että mitä lähemmäksi päästään, sitä kärsimättömämmäksi tulee. Päivät tuntuvat pitkiltä ja sitä vain odottaa että pian alkaisi jotain tapahtumaan. Toistaiseksi ei ole kuulunut juurikaan mitään synnytyksen alkamisesta. Vaimolla alkaa käveleminen tuottamaan vaikeuksia ja olo on muutenkin alkanut hankaloitua. (Viime viikkoihin asti siis ei ole raskaus hänelle juurikaan mitään ongelmia aiheuttanut) Lisäksi synnytyksen käynnistyksen toivomuksia vahvistaa toissaviikon neuvola jonka painoarvio oli noin 3400g. Painonnousu kun rakkaalla on keskimäärin 500-600g viikko. Että mahtanee olla kohta hyvänkokoinen pallero!

Neuvolassa myös välillä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Täällä on neuvolan tiloissa jaettu sikainfluenssarokotetta, ja neuvolaan päästyämme oli ulko-oville asti jonoa. Sitä tuli sitten kerättyä hieman epäileviä ja jopa vihaisia katseita kun yritimme lipua väkimassan läpi jonon kärkeen. Ei piikille siis vaan ihan neuvolaan joka oli piikitysoven lähellä. Noh, sitten huoneeseen päästyämme neuvolatäti oli ihmeissään että mitäs me täällä tehdään, (hän ei siis ollut meidän perusneuvoja vaan kaupungin toisen alueen neuvoja sijaisena) kun koneella luki että "Kotona toipumassa hyvinmenneestä alatiesynnytyksestä. Että sillälailla :D Siinä sitten vielä lähtiessä lupasi ilmoittaa vakituisellemme, että selvittää kenen tarinat kultsin tiedoissa lukee. Nyt tällä viikolla, niin siellähän se sama tarina oli edelleen! (sijainen tälläkin kertaa)

Mutta tosiaan, ainoastaan kivuttomia supistuksia on minun korviini kantautunut, ja niitäkin vain silloin tällöin. Suunnilleen päivittäin kuitenkin. Tällä hetkellä ainakin tuntuu että menee yli lasketun niin että heilahtaa. Kunhan nyt ei kauhean paljoa yli menisi että mahtuu myös pihalle. :S Vaikka tottakai, tulkoot kun on tulossa, kunhan tulee terveenä! <3

Pampersin klikkauskampanja

2009-12-02T06:42:00.000-08:00

Pampers on aloittanut kampanjan, jossa jokaisesta bannerin klikkauksesta Unicef saa avustusta työhön vastasyntyneiden jäykkäkouristusta vastaan. Pampers tukee UNICEFia kolmatta vuotta peräkkäin lahjoittamalla yhden jäykkäkouristusrokotteen jokaista myytyä UNICEF-logolla merkittyä Pampers-vaippapakkausta vastaan

Jokaisesta allaolevan (ja blogin otsikon alla sijaitsevan) kampanjan bannerin klikkauksesta lahjoitetaan yksi jäykkäkouristusrokoite. Kampanjan lopuksi minulle ilmoitetaan, että kuinka monta lahjoitusta tämän blogin kautta on annettu. Tämän tiedon jaan sitten blogissa kampanjan jälkeen! Minä siis en saa klikkauksesta mitään aineellista hyötyä, ainoastaan lämpimän mielen. Eli ei ole mikään rahastuskikka. :) Bannerin klikkaus ei siis edes ohjaa toiselle sivustolle, banneri kiittää klikkauksesta kun painalluksesi on rekisteröity. Lisätietoa kampanjasta löytyy osoitteesta http://www.1klikkaus1lahjoitus.fi/

Kerätäänpä siis hieman lahjoituksia, arvoisat lukijani! :) Banneri tässä alla!

Viimeinen osallistumispäivä!

2009-11-29T23:47:00.000-08:00

Tänään siis on viimeinen päivä jolloin voi vielä vauvalottoon osallistua! Eli jos ajattelit osallistua niin pikimmiten sähköpostia tulemaan! Ohjeet voi kerrata TÄSTÄ. 30.11.2009 klo 23:59 ja sitä ennen tulleet osallistumiset otetaan vielä mukaan.

Juuri tultiin neuvolasta, ja kaikki hyvin. SF-mitta on lyhentynyt eli vauva alkanut tippua lähtökuoppiin. Sydän jumputti noin 140 kertaa minuutissa (sitä kyllä kuuntelisi vaikka koko päivän) ja tuntuu olevan hyvin lukittautunut lantioon raivotarjontaan. Epävirallista painoarviotakin ilmoille heiteltiin, noin 3400-3500g. Taitaa olla melkoinen jöllikkä tulossa. :)

Lääkärikuulumiset

2009-11-19T08:06:00.000-08:00

rv 36+0
Paino +450g/vko
Verenpaineet 126/68
Sf-mitta 35cm
Liikkeet ++
Pissa puhdas
Syke 140+
Tarjonta rt

Kohdunkaula lyhentynyt ja pehmentynyt. Pituutta alle 2 senttiä, ulkosuu sormelle auki.

Niin se hetki vain lähenee :) Pitänee alkaa henkisesti valmistautumaan siihen, että joku päivä sitä sitten todella tulee se sairaalaan lähtö. Laukku onkin ollut makkarissa pakattuna jo muutaman viikon. Vieläkään ei olla tosin käyty paikanpäällä katsomassa että minne mennä. Kohta ei ole enää aikaa käydä :)

Pitää nyt vaan yrittää olla sairastumatta tässä viimeisillä viikoilla että kanssa varmasti pääsee mukaan synnärille!

8.11.2009, 19:36

2009-11-08T09:27:00.000-08:00

Onpas taas vierähtänyt pieni hetki edellisestä kirjoituksesta. Ei vain ole yksinkertaisesti tullut vastaan mitään erityistä josta alkaisin tekstiä kirjoittaa. Neuvolassa on tässä välillä käyty ja elämää eletty. Kaikki menee edelleen hyvin, neuvolassa ei mitään uutta, ja elo jatkuu samaan tapaan kuin ennenkin! :)

Möyrimiset massusta tuntuu hyvin läpi, ja pikkuisella onkin ollut hikkoja melko useasti tällä viikolla. Luulisi olevan kohta vahvat keuhkot! :) Harjoitussupistuksistakin minua informoitiin pari viikkoa sitten, ja sen jälkeen aina silloin tällöin.

Enpä sitten oikein muuta keksi nyt kirjoitettavaksi. Toki voisin tarinoida siitä mitä töissä tein ja miksi automme ei mennyt katsastuksesta läpi, mutta veikkaan että blogin lukijakunta ei ole siitä kiinnostunut :D Yritän pitää blogia ajan tasalla tässä raskauden loppuajan, mutta seuraava suurempi kirjoitelma todennäköisesti tulee sitten synnytyskertomuksen muodossa. Näin meillä, mitenkäs teillä?

Huhhahhei!

2009-10-06T07:20:00.000-07:00

Niin se vain aika liitää, ja syntymän hetki lähenee. Ja kyllä sen huomaa! Viime aikoina vauva onkin ollut mielessä miltei taukoamatta! Työpäivät kiitävät nopeasti suunnitellen tulevaa, mitä tapahtuu syntymän jälkeen, mitä sen aikana ja mitä vielä sitä ennen. Töissäkäynti tuntuu nykyään muutenkin mielekkäämmältä kun nyt on jokin syy, päämäärä, jonka takia siellä käy. Eihän sitä tietenkään ilman mitään syytä töissä kukaan käy, mutta tuntuu että nyt kaikki mitä tekee on paljon mielekkäämpää!

Asia joka eniten tällä hetkellä mietityttää, on se että mitä minun on sitten tehtävä kun lähtö koittaa. Toki suurimmat toimintasuunnitelmat on jo sovittu, aina sairaalan pihaan asti. Mutta se sairaalan piha onkin sitten hämärän peitossa. Minne pitää ajaa, minne auto sitten jättää, (jos en sitten satu olemaan vähääkään kauempana töissä, että omalla autolla ylipäätään päästään) minne sen jälkeen mennä, kenelle puhua, mitämitämitä?! Neuvolammekaan ei järjestä minkäänlaisia tutustumistilaisuuksia tai valmennuksia sairaalalle. Onneksi Jyväskylän keskussairaala kuulemma järjestää lauantaisin tilaisuuksia joissa saa omatoimisesti käydä tutustumassa tiloihin. Kuulemma? Pystyykö joku vahvistamaan? :) Mutta eiköhän se siitä, kun käy vähän ihmettelemässä paikkoja. Toinen asia on se, että osataanko lähteä ajoissa.

Ja maha se vaan kasvaa. Molemmilla!
Olen huomannut että miltei samaa tahtia kun vaimon massu kasvaa, niin samoin se kasvaa itselläkin! Erona vain se että näistä kiloista ei jää grammaakaan synnytyssaliin :) Onpa tainnut hieman ruokailutottumukset muuttua. Noh, sitten vain kovaa vaunulenkkiä, sillähän se lähtee! Mahasta puheenollen, palleron liikkeet tuntuvat nyt todella hyvin jo ulkopuolellekin! Kyllä saa isin käsi kyytiä kun iltaisin päällä pitää! Hassun tuntuista kyllä, fyysisesti ja henkisesti :) Siellä se meidän pieni myllertää!

Sokerirasituksenkin vaimo tuossa joku aika sitten kävi läpi. Tulos oli alle raja-arvon mutta silti neuvola laittoi kotiseurantaan. Kotona mitattuna taas ei kertaakaan ole mennyt lähellekään rajoja, tiedäppä sitten. Verisuonenkin puhkaisivat vaimolta rasituksessa. Sellainen reissu se, mutta kaikki siis edelleen hyvin!

Osallistukaas nyt kuulkaa siihen vauvalottoon tuossa edellisessä postauksessa, tai lähetän lahjakortin suoraan maijulle :D

Jeejee, isimassu!

Vauvalotto!

2009-09-24T10:27:00.001-07:00

Nyt voisi olla sopiva aika julkistaa jo jonkin aikaa suunnitteilla ollut vauvalotto! Kaikki saa osallistua ja mitään osallistumismaksua ei tietenkään ole, eikä osallistuminen velvoita mihinkään. Ei siis tarvitse olla vakilukija, mutta vakilukijoilta osallistumista odotetaan :) Palkintona 20€ arvoinen S-ryhmän lahjakortti! Tämähän on myös pienimuotoinen sivuston promo, ja ihan vaan siitäkin mielenkiinnosta, että montako vakilukijaa täällä on, ja kuinka moni satunnainen surffaaja lukee koko blogia näin tarkkaan :)

Ennenaikaisuuden riskiä ei ole todettu, ja laskettu aika 14.12.2009. Sukupuolta emme itsekään tiedä ennen syntymää!

Kilpailu / arvonta lyhyesti:

Lähetä sähköpostia osoitteeseen isyystarina@gmail.com seuraavasti:

Laita otsikkokenttään "Vauvalotto / Nimimerkkisi" (Näin löydämme sähköpostiosoitteesi mahdollisimman nopeasti)
Laita viestikenttään arvauksesi muodossa päivämäärä / sukupuoli / paino (grammoissa).

Kaikki veikkaukset siis laitetaan tämän postauksen perään, ja se toimii myös varmistuksena siitä, että veikkaus on vastaanotettu. Osallistujaminimiä ei ole, eikä myöskään maksimia, mutta olisihan se hienoa jos muutama muukin osallistuisi kuin yksi tai kaksi :)

Säännöt ja ehdot

1. Järjestäjä
Sivustoja http://isyystarina.blogspot.com ja http://nannanodotusta.blogspot.com ylläpitävät yksityishenkilöt.

2. Osallistumisoikeus
Arvonta on kaikille avoin ja maksuton. Kukin saa osallistua vain kerran.

3. Osallistumisaika
Tämän blogimerkinnän julkaisusta 1.12.2009 asti. Ilmoitetun ajan jälkeen ei oteta uusia osallistujia.

4. Palkinnot ja niiden arvonta
Palkintona on 20e S-ryhmän lahjakortti. Voittaja on se, joka arvaa oikein lapsen syntymäpäivän,
sukupuolen ja painon. Jos täsmällistä osumaa ei tule, valitaan voittajaksi lähimmäksi arvannut.
Jos tällöin arvaukset ovat yhtä kaukana toisistaan, suoritetaan arvonta heidän välillään
"nimi pivossa"-periaatteella.

5. Palkinnon luovutus ja julkisuus
Voitosta ilmoitetaan voittajalle (tai voittajille) sähköpostitse heti kun se vain on mahdollista. Voittajan oikeaa nimeä ei julkisteta,
ainoastaan nimimerkki. Palkinto lähetetään kirjeitse voittajalle noin viikon kuluessa siitä kun olemme yhteystiedot saaneet voittajalta.

6. Viralliset säännöt koskevat kaikkia osallistujia.
Osallistumalla tähän kilpailuun osanottajat sitoutuvat noudattamaan näitä kilpailun virallisia sääntöjä ja
järjestäjän päätöksiä. Järjestäjä pidättää itsellään oikeuden säännönmuutoksiin.

Osallistumisohjeet

Osallistuminen suoritetaan sähköpostitse.
Laita otsikkokenttään "Vauvalotto / Nimimerkkisi" (Näin löydämme sähköpostiosoitteesi mahdollisimman nopeasti)
Laita viestikenttään arvauksesi muodossa päivämäärä / sukupuoli / paino (grammoissa).

Lähetä viesti osoitteeseen isyystarina@gmail.com
Kaikkien arvaukset laitetaan näkyville tämän kirjoituksen loppuun siten, että siitä käy ilmi nimimerkki ja arvaus.
Nimeäsi tai yhteystietojasi ei luovuteta kolmannelle osapuolelle, eikä julkisteta blogissa.

Muistakaa laittaa osallistumisviestinne sellaisesta sähköpostiosoitteesta jota käytätte usein, tai tulette
tarkistamaan usein. Otamme yhteyttä siis siihen sähköpostiosoitteeseen jolla olet osallistunut!

Veikkaukset

Maiju 20.12.2009 / tyttö / 3250g

Harriet 16.12.2009 / poika / 3500g

Lallu 10.12.2009 / poika / 3425g

Möhömaha 22.12.09 / tyttö / 4035

Meijji 19.12. / poika / 4050g

Safa 13.12.2009 / tyttö / 3350 g

Niina 19.12.2009 / tyttö / 3200g

Kaikenlaista sitä.

2009-09-06T11:08:00.000-07:00

Ja taasen pientä tilannekatsausta. Aloitetaanpa vaikka siitä, miltä tuleva lastenhuone tällä hetkellä näyttää. Päädyttiin sitten siinä tapetoinnin aikana vaihtamaan omaa makkariamme siihen huoneeseen minne alunperin kaavailtiin lastenhuonetta. Lämpöisempi huone tuo talvisin, vanhemmat joutaa olla viileämmässäkin! Ja nythän siellä on niin paljon kaikkea että ei sinne kohta vauvan kanssa mahdu! :) Suurin osa tottakai siirtyy pois tuolta sitten vauvan tultua, vaunut, sitteri yms. Mutta kyllä tuota tavaraa silti osaa olla! Pinnis, sitteri, vaunut ja hoitopöytä ostettiin uutena, miltei kaikki muu on tullut lahjoituksena suvulta tai ovat kirpparilöytöjä! Varsinkin vaippoja on kasaantunut jo kunnioitettava pino (kts kuva 3), ja eikä tässä vielä kaikki! Niitä on tulossa lahjoituksena vielä kymmenkunta lisää! Ja 3/4-osaa täysin käyttämättömiä!Äitiyspakkaushakemuskin hyväksyttiin tällä viikolla, joten sieltäkin on tulossa vielä kaikenlaista. :) Kuvissa keskellä huonetta töröttävä salama ei tietenkään kuulu huoneen vakiovarusteisiin vaan on siinä kuvausteknisistä syistä. :) Lisäksi kissamme rasmus on näemmä löytänyt itselleen uuden lempipaikan!

Tänään saatiin myös sukulaisilta kuvassa nro 4 näkyvä laatikollinen vaatetta, vaippoja ja kaikenlaisia helisyttimiä ja rapistuksia. Tämän lisäksi myös matkasänky. Huhhuh!

Nyt olen viimein tuntenut yhden potkun massusta! Oli vallan hykerryttävää! :) Sen jälkeen ei ole juuri sattunut tuntumaan mutta erittäin vilkkaasti vain jatkaa menoaan! Unet ovat myös viimeaikoina alkaneet valmentaa tulevaan, on keretty tekemään palleron kanssa jo kaikkea vaikkei ole vielä syntynytkään! Mm. Vaipan vaihtoja on suoritettu, nopean palleron perässä on juostu, ja myöskin pelastettu ilkeältä synnäriosastolta josta ei suostuttu luovuttamaan vaavia meille jostain syystä ennen kolmen kuun ikää. Ei edes viitsi ottaa mitään unikirjaa käteen tulkitakseen näitä unia, tulee vain vainoharhaiseksi :) Vaimoni on myös nähnyt vähintäänkin yhtä jännittäviä unia! Neuvolassakin taas pääsin olemaan mukana tässä välissä, kaikki edelleen täysin normaalia.

Sydänäänet kuuluivat dopplerilla taas hyvin ja otettiin siitä taas äänitettä.

//edit
Kuvat menee näköjään ihan miten sattuu. Pahoitteluni!

Ristiäisten jälkeisiä mietteitä

2009-08-23T10:31:00.000-07:00

Tuli tuossa eilen käytyä sukulaistytön ristiäisissä. Siinä tuli sitten tilaisuus pitää kaksikuukautista ihmisenalkua sylissä. Hieman hermostuneena ojensin käteni kun minulle vauvaa tarjottiin, käyden päässäni läpi parasta mahdollista tapaa ottaa lapsi vastaan. Miten saa käden paikalleen tukevasti ja niin että myös tukee niskaa. Ja siinähän se sitten jo olikin sylissä, eikä ollut niin vaikeaa kuin mitä sitä ajatteli :) Viimeisin samankaltainen tilanne onkin ollut tuossa noin kymmenen vuotta sitten, eli ei ihan tuoreimmassa muistissa ollut. Pienen käärön hieman kikattaessa sylissä, silitellen pienenpieniä sormia ei voinut olla ajattelematta muuta kuin että pian jo on omakin tällainen! Nyt ei ainakaan malttaisi odottaa joulukuuhun!

Massun päältä olen jo ehkä tuntenut pieniä liikkeitä, ihan varma ei voi vieläkään kuitenkaan olla. Edelleen kuulemma kuitenkin hyvin aktiivinen tuo meidän pallero!

Hei hei, mitä kuuluu?

2009-08-16T02:39:00.000-07:00

Taas näköjään ehtinyt kuukausi vierähtää edellisestä kirjoituksesta. Päivitetäänpäs taas hieman viimehetkien kuulumiset!

Palleron urheilut alkavat jo tuntua kuulemma hyvin, ulospäin tosin ei vielä ole tuntunut, joten itse en ole vielä tätä ihmettä kokenut. Innokkaasti odotan kyllä, ja yritänkin tiuhaan tunnustella mutta eipä ole sattunut tuntumaan. Dopplerilla löytyy sydänäänet nykyään todella nopeasti, usein ei tosin olla nyt dopplailtu, ihan vain varmuuden vuoksi. Neuvolassakin tässä välissä ollaan käyty, kaikki edelleen normaalia! :)

Pesänrakennusviettikin on aktiivinen, joten projekti lastenhuonekin on edennyt. tapetit on nyt vaihdettu ja tavaroita aseteltu siten että ovat vain käyttöä odottamassa.

Herranjee, puoliväli raskaudessa jo ohitettu. Aika on mennyt todella nopeasti, kohtahan sitä jo on lapsi maailmassa! "Sopivasti" myös lomautus uhkaa tuossa lasketun ajan tienoilla, joka on sinällään ihan hyväkin siinä mielessä että pystyisin olemaan kauemmin kotona täyspäiväisesti kuin pelkän isyysloman ajan! Ja todellakin haluan olla, haluan olla mahdollisimman paljon mukana lapseni elämässä jo alusta asti.

Siinäpähän nyt pääpiirteissään viimeisimmät tapahtumat. Harmi ettei tunnu olevan enempää kirjoitettavaa useammin, ettei tulisi näin isoa väliä kirjoitusten välillä. Yritän kuitenkin pysyä blogin aiheessa melko tiukasti, jos isyysblogia pitää niin tuskin kukaan haluaa lukea siitä miten minäkin päivänä töissä meni. :) Pitäisi melkein värvätä joku toinen samassa tilanteessa oleva tuleva isä kirjoittelemaan tänne, niin olisi enemmän sisältöä..

Rakenneultra.

2009-07-16T06:10:00.000-07:00

Eilen suoritettiin tutkimus Jyväskylän Mehiläisessä. Tutkimuksen suorittaja oli varsin pätevän oloinen ja ystävällinen. Tutkimus kesti puolisen tuntia, jonka aikana käytiin läpi sikiön rakenteet. Tulokseksi kirjattiin seuraavaa:

Yksi vilkkaasti liikkuva sikiö raivotarjonnassa, mitat vastaa aikaa, kallo säännöllinen, keskiviiva näkyy ja normaalit aivokammiot. BM 4 cm , vastaa 18+0 ja la 16.12.2009.
Selkäranka ehyt koko matkalta, vatsapeitteet ehyet, sydän 4 lokerokuva, mahalaukku näkyy.
Kaikki raajat on. Lapsivettä normaalisti ja istukka on takaeinässä eikä ulotu alas kohdun suulle.
Normaali raskaus ja neuvolaseuranta.

Eli toisinsanoen, kaikki normaalisti ja ok! Kuvia saatiin melko liuta, ja hintaa tälle toimenpiteelle yksityisellä tuli ~160e. Tuon puolen tunnin aikana tunnekirjo vaihteli jännittyneisyydestä lämpimään onnentunteeseen. Pallero todellakin on vilkas! Lääkärillä meinasi olla vaikeuksia saada mitattua pituuksia tietyistä kohdista kun koko ajan oltiin menossa joka suuntaan! Taitaa olla melko aktiivinen yksilö tulossa :) Sukupuoli ei sitten vielä selvinnyt, kun ei ollut sopivansuuntaisesti laitteeseen nähden, pysyköön siis mysteerinä vielä!

Projekti Lastenhuone.

2009-07-08T10:15:00.000-07:00

Alkaapi pikkuhiljaa tavaroita lasta varten löytyä. Hyvä pikkuhiljaa ostella kaikki oleelliset niin ei tarvitse kerralla sitten kiireessä rahdata kaikkea. Lasten-/lastenhoitohuoneessa on siis nyt hoitotaso, hoitotason pehmuste, amme, pinnasänky ja lipasto jossa kaikki tähän mennessä kerääntyneet vaatteet. Ja nuo karmivat tapetit..

Nyt sitä on varmaankin alkanut kunnolla miettimään sitä, että millainen isän kuuluu olla. Miten minä voin olla hyvä isä? Tuo kysymys onkin lähinnä ainut mitä tulee murehdittua. Ja sitä että osaanko oikeasti hoitaa lasta oikealla tavalla, näyttää oikeaa esimerkkiä ja ennen kaikkea; Olla oikeasti läsnä. Viimeisimmästä en nyt ole niin huolissani, sillä työni ei ole niin aikaa vievää, että olisin aamusta yöhön poissa. Haluan oikeasti viettää sitten aikaa lasteni kanssa!

Paras neuvo mitä tähän olen tähän asti kuullut, on se että kukaan ei ole ikinä varsinaisesti valmis lasten tuloon, vaan siihen kasvaa raskauden, ja viimeistään, syntymän jälkeen. Eiköhän ne siellä sairaalassa ja neuvolassa neuvo, miten lasta oikeaoppisesti hoidetaan! Onhan sitä hyvin moni muukin sen oppinut, omat vanhemmat mukaanlukien. Ei tässä yksin uppoavassa laivassa olla, eikä se laivakaan oikeasti minnekään uppoamassa ole, enkä minä lapsen tuloa pelkää! :)

Tässä pari kuvaa tuosta huoneesta tämänhetkisessä kuosissa, eli pinnasängyn ennen- ja jälkeen kuvat. Mutta näkyypähän vähän huonetta. Myös hoitotaso ja amme tuossa reunoilla. :)

Toinen neuvolakäynti.

2009-07-01T09:29:00.000-07:00

Saatiin tälle aamulle nopea aika, koska suurin osa neuvolan työntekijöistä jää tämän päivän jälkeen lomalle.

Maalarin kesä on työkiirettä täynnä, työnantaja ei oikein malta antaa olla poissa töistä joten en päässyt mukaan. Harmittaa. Mutta uutiset sentään olivat todella hyvät!

Veri- ja virtsakokeiden tulokset oli tulleet, ja kaikki oli niinkuin pitääkin, ei merkkejä raskausdiabeteksestä, bakteeriviljelmä negatiivinen ja muutenkin kaikki kuosissa! Sydänäänet neuvoja löyti saman tien kun anturan massuun mäjäytti, sykkeen mitattiin olevan 140. Jopa niin riehakkaaksi pallero ryhtyi että potkaisi anturia! Hemoglobiinikin noussut varsin terveeseen lukemaan 137.

Tällä viikolla myös ensimmäisiä aavistuksia liikkeiden tuntemuksista havaittu, ehkä! Se rakenneultrakin tuli varattua, ja on 15.7 :) Hmm, eipä kait sitten muuta raportoitavaa!

Hups, oho!

2009-06-27T11:19:00.000-07:00

Pahoitteluni siitä, etten ole viimeiseen kolmeen viikkoon julkaissut yhtikäs mitään! Tässä hiljattain ei nyt mitään ihmeitä siis ole tapahtunut, normaalieloa.

Eipä sitten työn raskaan raatajille myönnettykään täysimittaista kesälomaa, vaan viikon hengähdystauko meille suotiin ja tällä viikolla suoritettiin. Käytiin vähän tuntureilla kuvailemassa :) Noh, eipä tuo "pelkkä" viikko niinkään harmita, onpahan sitten pidempi päsäys joskus syksymmällä. Jos silloin saisi sen remontinkin tehtyä!

Rakenneultraa ja neuvolakäyntiä pitäisi tässä pikapuoliin alkaa varailemaan, silloin tiedossa hieman pidempiä sepustuksia kuin tässä nyt ollut. Kotidopplerillakin alkavat sydänäänet kuulua melko helposti ja nopeasti jo, ja erottuvat paremmin kuin viime kerralla!

Tässä vielä masukuva nykykuosista, alkanut jo näkymään!

Dopplausta tuli myös tallennettua viime viikolla, tässä se!

Vaatetusta

2009-06-06T07:27:00.000-07:00

Onpahan sitä jo jotain tullut ostettua valmiiksi pikkuisen tuloa varten. Pitäisi myös alkaa raivaamaan tuota yhtä huonetta talossamme ja tehdä pikku remonttia sinne. Toimunut tähän asti lähinnä varastona ja vieraiden hätämajoituksena ja on myös sen näköinen. Tapetit ovat karmivat ja täynnä käyttämättömiä kuntolaitteita, valokuvausvälineitä, tietokoneenosia yms. Onneksipa pian alkaakin vuosiloma, niin on aikaa tyhjätä ja tapetoida huone uusiksi! Kyllä siitä vielä lastenhuone leivotaan!

Suunnitelmissa nyt seuraavaksi ostaa tämä sänky, tällainen syöttötuoli, sitteri ja jonkinlainen hoitoalusta. Tilasimme myös Vauva-lehden ja saimme tilaajalahjaksi BRIO Primo turvaistuimen.

Pikkuhiljaa kun ostelee, niin ei pitäisi niin kovasti rahapussia riipaista :)

Muita uutisia:

Blogin ulkoasu muuttui! Uuden asun kaikki osat eivät vielä toimi aivan kuten pitäisi (esimerkiksi tuo nimibanneri ei sovi tuonne sitten mitenkään!) mutta asia on työn alla. En vain kauhean paljoa CSS:llä ole elämässäni aikaisemmin tehnyt paria yksinkertaista galleriamodausta lukuunottamatta joten korjailuihin voi mennä hetki. Jos ei ala toimimaan niin palataan vanhaan ja tuttuun templateen. Yrittäkää kestää :)

Sikiön sydänäänet!

2009-06-03T10:57:00.003-07:00

Saatiinpa sydänäänet kuulumaan tuolla Angelsoundsin kotidopplerilla! Teinpä tuosta myös pienen videon, johon laitoin sen mitä sain tuosta vehkeestä koneelle tallennettua! On hän vain niin suloinen :)

Mitäpäs arvelette, onko tyttö- vai poikasyke?

Pistäkää kommenttia jos video ei lähde pyörimään, vaimon koneella lähtee normaalisti mutta omallani ei. Leikö koneesta, photobucketista vai käyttäjästä kiinni? :)

Lisää tutkimuksia

2009-05-28T06:25:00.000-07:00

Tänään oli vuorossa lääkärin tutkimus, johon sisältyi gynekologinen tutkimus, alateitse tehty ultraäänitutkimus ja niskapoimututkimus. Kuvaa emme valitettavasti saaneet ultrasta, koska tulostuslaitteisto oli hiljattain hajonnut. (tuntui typerältä jättää koko postaus ilman minkäänlaista kuvaa, niin laitoinpa sitten kuvan karvavauvastamme, Leevistä!)

Itse en tällä kertaa päässyt mukaan kun sattui juuri samalle viikolle pakollinen näyttötyö Jyväskylässä, mutta paljon positiivisia uutisia sieltä tuli!

Sikiö todettiin täysin terveeksi, niskaturvotusta ei ole, liikkuu symmetrisesti, ei näkyviä epämuodostumia, sydän lyö ja koko vastaa viikkoja. Hienoa tietää että kaikki on kunnossa! Kirjoitan alle lääkärin kirjoittaman lausunnon.

Vaginaalinen alkuraskauden UÄ-tutkimus:
Vagina-anturilla todetaan intra-utreiininen raskaus jossa yksi elävä, lähes
viikkoja vastaava sikiö. CRL vastaa H 11+3; 4.3cm. Sikiö liikkuu hyvin ja
symmetrisesti; kaksi kättä ja kaksi jalkaa, sydämessä on pieni nelikammio,
aivojen rakenteet vaikuttavat normaaleilta. Munuaiset +/+, rakko +, ventrikkeli
+, lapsivettä näyttäisi pyöreässä sikiöpussissa olevan normaalisti. Istukka on
takaseinän puolella ja pieni liuska tulee vielä cx:n yli, cx on täyspitkä ja
sisäsuu suljettu.
Niskan alueella ei turvotusta; mitattuna 1mm.
Normaali H 11+3 alkuraskauden UÄ-tutkimus.

Tutkimus tehtiin yksityisellä klinikalla, hinnaksi tuli yhteensä 145,50e. Seuraava ultra onkin rakenneultra, joskus kesäkuun loppupuolella.

Pahoinvointi vaimolla jo pitkälti loppunut, mutta korvautunut närästyksellä. Raskausmasua ei vielä varsinaisesti havaittavissa. Laskettu aika aikaistui viikolla, 14.12. Ei muuta raportoitavaa :)

Toinen ultra.

2009-05-20T04:41:00.000-07:00

On nämä vain kerta kerralta uskomattomampia. Samalla kaavalla meni kuin viime kertakin, pallero löytyi nopeasti, ja kasvanut hurjasti! Sydänäänet löytyi myös helposti, yhtä pysäyttävää edelleen! Myös jotain uuttakin, tutkija tökkäisi mahaa herättääkseen pikkuisen (oli siihen asti vain paikallaan) ja johan alkoi vipellys! Kova venyttelytuokio meinasi nostaa kyllä onnenpalaa kurkkuun. Olisipa kotona tuollainen laite, niin voisi katsoa silloin kun haluaa!

Laskettu aika tämän käynnin perusteella 19.12. Maailman ihanin joululahja kyllä!

Kotidopplerilla emme ole toistaiseksi saaneet sydänääniä kuulumaan, mutta yritys on kova. Yritän tännekin laittaa klippiä jos saan koneelle tallennettua!

Kuvan suurentaminen tapahtuu samoin kuin viimeksikin :)

Ultraäänitutkimus

2009-05-07T01:22:00.000-07:00

On se ihmeellistä. Nähdä oma lapsensa jo tässä vaiheessa, tajuta että hän on jo todella olemassa. Kuulla pieni ja kiivas sydämen syke. Taitaa mennä muutama viikko ihan vain tuijottaessa tuota mystistä kuvaa jonka sieltä mukaansa sai. En keksi sanoja joilla kuvailla tätä tunnetta!

Tutkimus tehtiin paikkakuntamme terveyskeskuksessa. Henkilökunta (tutkimuksen tekijä ja harjoittelija) oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Oikeasta paikasta pallero löytyi, pieni pikselimössö näkyi kohdussa, yhden pikselin vilkkuessa. Palleron iäksi varovaisesti arvioitiin 7 viikkoa ja 4 päivää. Aivan tarkkaa tietoa ei vielä tässä vaiheessa uskallettu antaa, koska tutkimus tehtiin jo näin aikaisessa vaiheessa, jolloin sikiön koossa saattaa olla vielä mukana ruskuaispussiakin. Saivat myöskin sydänäänen kuulumaan, uskomatonta ja suloista..! (Kotiin päästyämme lähtikin kotidoppler tilaukseen! :) )

Saimme myös uuden ultra-ajan jälleen parin viikon päähän, jolloin saadaan taas lisätietoa palleron tilasta, ja ikä tarkemmaksi. Alla skannaus tuosta kuvasta jonka mukaamme saimme. (sikiö siis noiden kahden ristin välissä, kuvaa saa vielä avaamisen jälkeen suurennettua klikkaamalla!)

Hauskaa vappua!

2009-04-30T07:07:00.000-07:00

Hauskaa vappua kaikille!

Itse vetäydymme takapihalle riippumattoon loikoilemaan, kun kerran on pitkä viikonloppu ja hyvät ilmat!

Nyt menossa raskausviikko 8. Vaimon tuntemukset seuraavia: Lisääntynyt pahoinvointi, ja lievät "moodswingit". Ulospäin nuo mielialanvaihtelut eivät tässä vaiheessa näy, mutta näin kertoi :)

Ensi viikolla olisi se ensimmäinen ultra. Jei!

Ensimmäinen neuvolakerta.

2009-04-22T00:56:00.000-07:00

Noniin, ensimmäinen neuvolakerta siis takana!

Aika oli 8.30, ja täysin ajallaan päästiin. Odotustilassa odotti lisäksemme vain yksi tuleva äiti. Tässä vaiheessa päässä pyöri kauhukuvat ilkeistä neuvolatyöntekijöistä, jotka ainoastaan mulkoilevat mukana olevaa miestä kulmat kurtussa, ja suhtautuvat epäilevästi ylipäätään kaikkiin miehiin. Meidän tilanteessamme asia oli täysin eri! Neuvoja oli hyvinkin positiivinen ihminen, ja ilahtui siitä että olimme yhdessä matkassa, ja että tiesimme jo ennalta hyvinkin paljon asioita raskauteen liittyen (yltyi jopa kehumaan, että olisivatpa kaikki tulevat äidit tuollaisia!). Tästä kiitos keskustelufoorumi nuoretaidit.fi:lle josta vaimoni on saanut paljon informaatiota irti, ja kertonut minulle!

Tapaaminen aloitettiin päivittämällä tiedot ajan tasalle. Ainoat muutokset olivat itseni merkitseminen lähiomaiseksi anoppini sijaan ja parisuhdestatuksemme nostaminen luokkaan avioliitto, muut tiedot löytyivät.

Seuraavaksi kävimme hieman keskustelua yleisistä asioista raskauteen liittyen, kuten vaimoni tuntemuksista (pahoinvoinnista yms), jotka kaikki todettiin täysin normaaleiksi raskauden alkuvaiheessa. Tämän jälkeen alkoi papereiden täyttely, neuvojan kysellessä elämäntilanteesta ja elintavoista. Tupakointiin, alkoholin- ja huumeiden käyttöön kohdallamme (molempien osalta) merkittiin nollaa. Lopetimme molemmat tupakoinnin jo edellisvuoden alkusyksystä, ja alkoholiakin tullut viimeksi allekirjoittaneen puolesta nautittua uutenavuotena. Aktiivisen yrittämisen aikana ei kulunut tippaakaan, eikä ole kulunut nytkään eikä kulu! Minultakin siis kysyttiin ja merkittiin juurikin tuosta päihteiden käytöstä. Myös vaimoni pituus ja paino merkittiin neuvolakorttiin.

Aikaa tähän haastatteluun ja paperien täyttelyyn kului noin puoli tuntia. Yhdeksän maissa oli jäljellä enään verikokeen ottaminen. Tässä meillä oli ainut mutka tällä matkalla, neuvoja ei löytänyt vaimoni kädestä verisuonta, ja pyysikin, että mikäli mahdollista, niin kävisimme terveyskeskuksen laboratoriossa ottamassa näytteen ja tuomaan takaisin neuvolaan. Mielestäni tämä oli erittäin asianmukaista toimintaa, sillä vaimoani on kerran piikitelty oikein kunnolla verinäytteen otossa, kun näytteenottaja ei löytänyt suonta millään. Kummastakaan kädestä! Noh, menimme siis käväisemään labrassa, jossa näytteenottaja sai kertaheitolla pari putkiloa täyteen. Sitten eikun vain neuvolan kautta kotiin ihmettelemään näitä lappuja ja kirjasia mitä mukaan saimme!

Ultraäänitutkimusaikakin varattiin 7. päivälle toukokuuta. Jee, sitten näkee meidän pikku palleron!

Arvioiden mukaan olemme nyt raskausviikolla 7, ja laskettu aika alustavasti 9.12.2009!

Kaikki miehet vain rohkeasti neuvolaan mukaan! Itse pyrin olemaan mukana niin monessa paikassa kuin mahdollista. Mitä haittaakaan siitä on, yhdessä me raskaana olemme, vaikka nainen sitä lasta kantaakin!

Keskiviikkokimara

2009-04-15T06:46:00.000-07:00

No ei ihan perjantaiksi saatu sitä aikaa neuvolaan, mutta ensi viikon keskiviikkona pääsee ihmettelemään sinne. Ennalta ei minulla ole pienintäkään hajua että mitä siellä tapahtuu, mutta sittenhän sen näkee!

Vaimolla omien sanojen mukaan "venymistuntemuksia" alavatsan alueella, välillä vihlaiseekin. Mitään luonteenmuutoksen tapaisia en ole havainnoinut :)

Tarinoidaanpa taas viimeistään ensi viikolla sitten lisää!

Plussaa mua!

2009-04-11T09:33:00.000-07:00

Hetki, joka luo monissa aivan uudenlaisia, positiivisia tuntemuksia, toisilla elämä loppuu siihen. Hetki, jossa pojista tulee (tai ainakin pitäisi tulla) miehiä, tytöistä naisia. Nyt ei puhuta puolustusvoimista, nyt puhutaan siitä hetkestä kun raskaustestiin tulee plussa!

Itse kuulun niihin, joille tämä on ehdottomasti positiivinen asia. Varma positiivinen tulos (muutama aiempi testi ei antanut varmaa tulosta) testistä napsahti eilen, 10.4.2009. Olen onnesta soikea!Omalla kohdallamme tämä oli "suunniteltu", ehkäisy jätettiin pois uudenvuoden tienoilla, ja todettiin että jos on tullakseen niin saa tulla. Ja nyt se tuli!

Muutama parisuhdefakta meistä, ja tilannekatsausta omaan elämään. Olemme 22- ja 19-vuotiaat, allekirjoittaneen ollessa vanhempi osapuoli, seurustelleet olemme kirjoitushetkellä noin viisi vuotta. Siitä naimisissa pian vuoden. Molemmat käymme tällä hetkellä töissä, ja rahojen pitäisi pystyä venymään myös uudelle asukkaalle melko helposti. Majaa pidämme Keski-Suomessa.

Tämän blogin tarkoitus on toimia henkilökohtaisena purkautumiskanavanani, ja kertoa tarina raskaudesta ja lapsenkasvatuksesta miehen silmin. Pyrin dokumentoimaan kohtuullisen laajasti hyvät ja huonot hetket, sekä raskausajan tapahtumat, (neuvolakäynnit, ja mitä siellä tehdään yms) että muutkin tulevat vanhemmat voivat tietoonsa saattaa, että miten täälläpäin asiat hoituu! Ja tottakai, muutkin saavat purkaa tuntojaan täällä!

Katsellaanhan sitten, kun jotain tapahtuu, ensi viikon perjantaille yritämme saada ensimmäistä neuvola-aikaa, mikäli mahdollista!